Paluu arkeen loman jälkeen – miten siitä selviää?
Ohhoohhhooohhhoh hoh! Paluu arkeen. Voiko huokailun määrästä päätellä mitään loman pituudesta?
Tuskin. Mutta sen voi sanoa, että loma oli kertakaikkisen hyvä, jos arkeen paluu tuottaa selviä käynnistymisvaikeuksia. Ja kyllä. Lyhyt pikku pääsisäisbreikki voi toimia yhtä lailla kuin meidän mennyt kahden ja puolen viikon kevätloma!
Luit oikein. Kaksi ja puoli viikkoa lomaa takana. Koulujen lomaa, siis. Englannissa koulujen lomia on tasaisesti noin 6-8 viikon välein pitkin vuotta.
”Come on girls, let’s go”, huuteli isoveli.
Ja niin sitä mentiin. Lapset ja minä. Meillähän se loma oli. Ja tottahan se on järjestävä jotain ohjelmaa lapsille, jollei halua olla täysin kajahtanut loman jälkeen. Tosin, en ole varma onnistuinko… Koulun pihalla aamulla olo oli jokseenkin puusta tipahtanut. Ei yhtään mukana arjessa. Vielä. Tällä kertaa en ollut pakannut lomaa täyteen aktiviteetteja vaan onnistuin myös jättämään tilaa ihan vaan hengailulle. Viimeksi sain kipakkaa palautetta ja väsyneen seuralaisen. Tällä lomalla Legoland Windsor –retken, eläintarharetken, muumi-näyttelyn (!!!), kavereiden tapaamisten ja pyöräretken väliin mahtui myös rentoja ”mitä tänään tehtäisiin” –päiviä. Viimeisenä sellaisena lähdettiin bussi-juna-metro-ajelulle 😉
Suomi mainittu! Tätä täytyy hehkuttaa! Upea muuminäyttely Southbankissa. Opastetulla kierroksella istuttiin Nuuskamuikkusen teltassa, Tove Janssonin kesäpaikalla ulkosaaristossa (wau, ihana meri ja luodot!), ihan aidossa koivumetsässä (!!jee!!) ja kuultiin kirjailijan mielenmaisemaa. Oli myös hauskaa kuulla kuinka englantilainen kertoi Suomen lähihistoriaa, kuten sen, että toisen maailman sodan aikana taiteilijat/kuvittajat eivät aina uskaltaneet signeerata teoksiaan. Sen sijaan Tove oli rohkea ja omapäinen, signeerasi teoksensa ja piilotti sanomalehtikuviinsa aina muumipeikon.
Pääsiäinen otettiin tosi rennosti. Ei niitä onnettomia rairuohoja. En edes tiedä olisko täältä saanut… Ei painetta virpomisoksista. Täällä kun ei kukaan virvo. Ei pakko-yrittää-syödä-mämmiä-fiilistä. Mämmiä ei paljoo kaupassa näkynyt. Pashan tekoa harkitsin, rahkaa olisi saattanut saada puolalaiskaupoista… Traditioista valittiin vain mukavimmat: suklaan syönti ja lammasta uuniin, tulppaanit pöydälle ja punaviinit lasiin!
Tällaisen kunnon rennonpuoleisen kevätloman jälkeen onkin havaittavissa pientä koneen sakkaamista. Minä ja aamut. *huoh* Meitä ei ole luotu yhteen. Minä ja aikataulut. Emme mahdu samaan kalenteriin. *huoh*
Lääkkeeksi loman jälkeiseen olotilaan voisi etsiä mindfulness-kirjan, hengittää syvään, katsoa tähän hetkeen ja suunnata katse kohti tulevaa. Ja ainakin ajatella aloittavansa sokerilakon.
Vauva unille, kuppi kahvia, kello käteen ja lukujärjestystä piirtämään. Kyllä se tästä taas lähtee… eikö? Huomenna on uusi aamu. Suklaaähkystä toipuessa voikin miettiä jo seuraavaa lomaa! Ihana, kamala arki.