Pohjoismainen nainen on kasvatettu itsenäiseksi

Kansainvälisen naistenpäivän kunniaksi

En olisi varmaan tätäkään tajunnut, ellen olisi sattunut muuttamaan ulkomaille. Nimittäin. Pohjoismaalainen nainen on kasvatettu itsenäisesti pärjääväksi ja oman elämänsä hallitsijaksi.

”Bravo!”, sanon minä.

”Hui kauhistus”, sanoo joku toinen jostain hyvin toisenlaisesta kulttuurista tuleva.

Naisen paikka yhteiskunnassa tai yhteisössä näyttäytyy aina sen verhon läpi, josta katsomme. Kulttuurisia verhoja on lukuisia. Lontoo on siitä super, että tänne mahtuu varmaan maailman kaikki kansallisuudet ja ihmisiä kohdatessa on välillä häkellyttävää huomata, kuinka samoihin asioihin voidaan suhtautua kovin erilailla. Pohjoisessa vallitsee työteliäs ja itsenäiseen elämään tähtäävä naisihanne. Suomaisnainen on kulttuurisesti kasvatettu seisomaan omilla jaloillaan, ansaitsemaan elantonsa, toteuttamaan itseään & unelmiaan. Tavoitteena tasa-arvo ja sukupuolia kunniottava täysvaltainen osallisuus maailmassa. Toisenlaisessa kulttuurissa nainen nähdään edelleen perhepiirissä liikuvaksi. Mies hoitelee bisnekset sekä (poliittiset) suhteet. Tämä on yllättävän yleistä jopa Euroopassa, joten…

…pohjoisen itsenäinen nainen ansaitsee kyllä ylistyksensä!

 

Suomalainen nainen sai äänioikeutensa ensimmäisenä Euroopassa ja kolmantena maailmassa. Se on upea saavutus! Mutta niin on myös nykyinen naisten korkea koulutustaso ja osallisuus kaikkialla eri yhteiskunnan ja yhteisöjen alueella!!! Naisten osallistuminen työelämään ei ole edes briteillä, Euroopan vanhalla sivistyskansalla, mitenkään itsestäänselvyys. Koulutetutkin naiset väistyvät perhe-elämän paineiden edessä ja kotiäitiys on myös työura. Toisilla vahvat kulttuuritraditiot puskevat naiset kotiin ja joku haluaa elää toisen tuloilla, koska se on mahdollista.

Ja kadehtia ei kannata sitä, mitä ei itse oikeasti haluaisi. Lopulta. Kuitenkaan.

Oma koulutus, oma raha, oma tila, oma ura, itsenäisyys, valinnan vapaus ja tasa-arvoinen ajattelu. Asioita, joista minä en henkilökohtaisesti olisi valmis luopumaan mistään hinnasta – en edes unelmien prinssin edessä.  Vaikka kaikki tarjottaisiin, linnasta tulisi minulle vankila, pahimmillaan kultahäkki. Kotipiirissä en nimittäin saisi lopulta kuitenkaan toteuttaa oman elämäni unelmia. Ei kai prinssikään ketään linnaansa ota täysin vastapalveluksetta. Tai siihen minä en usko. Haluan käyttää koulutustani hyväkseni, muille ja itselleni – ja siksi teen mielummin töitä kuin valitsen koristepuudelin tai edes kotirouvan roolin. Isollakaan rahalla kotirouvailu ei yksinkertaisesti tyydytä minun tarpeitani. Tarvitsen itsenäisyyteni! Oman ajatteluni, omat virikkeeni. Omalla rahalla myös turvaan oman tulevaisuuteni, jos jotain ikävää sattuu. Se antaa myös liikkumavapauden (vapauden lentää kotiin, jos jotain ikävää sattuu). Tähän itsenäisten ihmisten maailmaan suomalainen nainen on syntynyt ja kasvanut. Siksi myös yhteiskuntamme on rakennettu tukemaan tätä perusajatusta, että kaikki itsenäiset ihmiset sukupuoleen katsomatta työskentelevät siellä pellolla tai näyttöpäätteellä. Yhden ihmisen palkallakaan ei oikein tule Suomessa perheellinen toimeen, Britanniassa se on täysin mahdollista. Olla toisen armoilla pidemmän aikaa… Hui kauhistus. 

 

Hyvää naistenpäivää itsenäiset pohjoisen kasvatit!

 

Laura xx