Suuria (oikeita?) päätöksiä

Elä intuitiolla ja uskalla unelmoida.

Tee sitä, mitä rakastat.

Elämä kantaa – luota siihen.

Kaikki järjestyy.

 

Uusi vuosi tuli aloitettua aika rytinällä. Muutoksella ja muistoja perkaamalla. Eikä pelkästään viime vuoden, vaan vuosien. Siis todella, vuosien. Tehtiin isoja päätöksiä jo kesällä ja nyt oli lunastuksen aika. Eikä siitä ilman suuria tunteita selvinnyt. Vieläkin hämmästyttää, vaikka tasan tarkkaan tietää mitä haluaa. 

Muistot ovat jännä juttu. Ne hyppivät silmille usein aivan puskista. Ei niitä tilata, eikä niihin voi vaikuttaa. Muistot tulevat tunteina, yleensä vielä ryöpsähdyksenä kuin englantilainen vesisade. Jostain mielen syövereistä nousee hymy, liikutus tai ärtymys. Ja vaikka tietäisikin etukäteen kohtaavansa muistojaan, reaktiot saattavat silti yllättää. Perkasin kellarillisen tavaraa ja luovuin siitä! Lähes kaikesta. Tunteet vei mukanaan. Löysin jemmasta kolme itse otettua valokuvataulua ja liikutuin. Kuvat muistuttivat nuoren parin ensimmäisestä yhteisestä kodista. Sen kodin valo ja heleä töölöläistunnelma ovat jääneet sieluun. Oli sekin aika. Oli myös aika lähteä eteenpäin. Yhdessä. Niin kuin nytkin. Onneksi. Edelleen. Kaikkien vuosien jälkeen – tai ehkä jopa sen tähden.

Ei elämä ole kiinni kattilassa. Ei seinissä, ei lattioissa.

Ei elämä ole tavaraa.

Yksi talvitakki riittää. Yksi juustohöyläkin.

Ei elämä ole pelkkää juurtumista tai tasaista puurtamista. Ainakaan minun. En ole koskaan siihen kyennyt.

Kaikella on aikansa ja…

…Elämä on seikkailu.

Tavaraa tulee, muistot jäävät sydämeen. Kuten ne kaikki tärkeät ihmisetkin.

Elämä on kiinni ihmisissä, rakkauksissa.

Elämä on kiinni tilanteissa, kohtauksissa.

Elämä on tässä hetkessä, jokapäiväisissä valinnoissa.

Elämä on N.Y.T.

Muistot kulkevat mukana, kuten ne tärkeimmät tyypitkin.

Ei kenenkään elämä helppoa ole ja omien valintojen takana seisominen voi olla vielä vaikeampaa. Päätöksenteon kynnyksellä realismi on tervetullutta, mutta on myös tärkeää muistaa, jos menee pahasti huti, suuntaakin voi aina korjata. Yhden asian olen kuitenkin oppinut. Suuret päätökset pitää tehdä sydämellä, muuten niitä ei jaksa kantaa.

Nyt on helpottunut olo. Helsingin koti on myyty. Elämä on kokonaan Lontoossa. Siellä on myös koti. Paljon pienempi kuin edellinen ja huomattavasti vähemmällä tavaramäärällä. Hyvin pärjätään! Enää ei tarvitse kantaa isoja velvollisuuksia ja mahdollisia huolenaiheita joka suuntaan. Suomi on sydämessä yhtä lailla kuin kaikki muukin tärkeä, mutta kiikkerä haara-asento vaihtui tukevaksi perusasennoksi. Enää ei ole toinen jalka toisessa ja toinen toisessa maassa vaan vihdoin seisomme koko perhe molemmilla jaloilla vain yhdessä maassa :) Aika näyttää, kauanko.

 

xx Laura

 

kuva: Pixabay