Tag: #kielijakulttuuri

Tulin yllätetyksi. – Hei, oletteko Suomesta?,  joku kysyi takanamme suomeksi. Käännyin. Kuka nyt Lontoossa puhuu suomea… – Joo, ollaan! Ilmeeni paljasti minut. Noloa! Niin noloa! Yritin peittää hämmennystäni hymyllä. Tuskin meni läpi.   Seisoimme pojan kanssa kaksin onnistuneen sovituskoppikierroksen päätteeksi kassajonossa parit farkut kainalossa ja höpöttelimme hölmöjä suomeksi, tottakai. Meillä on samanlainen huumorintaju ja – […]

Vuosi sitten kesällä olin tukevasti raskaana Englannissa. Raskausaikainen ihana, hersyvä, tumma kätilöni nauroi ylävartalo hytkyen, kun kerroin ystäväni kanssa viimemetreillä käydystä puhelinkeskustelusta: – Joko jo? Onko se jo laskeutunut?, ystäväni kysyi. – En tiedä, vastasin. – Etkö ole kysynyt? – En tiedä, millä sanalla voisin kysyä… Pohdimme puhelimessa sopivia sanoja englanniksi. Go down, set, falling… […]

Siis ihan oikeesti! Luen netistä suomalaisia otsikoita. Juu, edellisestä postauksesta huolimatta, yritän someilla ja pysyä kuvioissa, mutta ajatus karkaa. Olen hämmentynyt, mistä kaikesta kirjoitetaan tai pikemminkin millä tavalla. Tämä kolahti varsin kovaa: Onko teillä pihalla tramppa – ja millaiset säännöt siinä on? Yksin vai yhdessä? (Meidän Perhe, FB-sivut, kirjoittanut toimitus 24.5.) Siis häh? Mikä kysymys. […]

– Are you in maternity leave or are you a housewife? Häkellyin kysymyksestä koulun pihalla. Onko tämä jokin arvovalintajuttu? Tai yrittääkö tuo määrittää minua johonkin lokeroon? – Siis äitiyslomallahan minä. Mutta ei mulla ole täällä Englannissa työpaikkaa, johon palata. Eli… housewife kai sitten… Kakistelin itseäni ulos lokerosta, johon kuvittelin kysyjän minua laittavan. Vastaus meni selittelyn […]