Ajatuksia ystävyydestä

981731A0-4F43-4049-8658-34FBCF317B74.jpeg

 

Katsoin tänään tyttäreni lähtöä kouluun kun hän pakkasi reppuun kasan vaaleanpunaisia kortteja, joihin jokaiseen oli kiinnitetty tikkari tai karkki. Intoa puhkuen hän kertoi että hän oli tehnyt luokan jokaiselle tytölle onansa.

”Ai miksei pojille?” kysyin.
”ÄITI!!!” kuului kiusaantunut vastaus kymmenvuotiaan suusta.
 
Muistan kuinka tärkeä ystävänpäivä oli itsellekin lapsena. Sitä oli jotenkin niin ihanaa ostaa pieniä lahjoja tärkeimmille ystäville ja lähetellä kortteja. Olin todellinen korttihullu nuorempana, kirjeiden kirjoittamisesta puhumattakaan. Vanhemmiten tämä on harmikseen jäänyt.
 
Miten sitä olisikaan selvinnyt elämässä ilman ystäviä. En tiedä.
Monet tärkeimmät, rakkaimmat ja läheisimmät ystävät ovat lapsuuden ajoilta saakka. Osasta heistä on tullut myös lasten kummeja joten heidän merkitys ja tarkoitus elämässä on sitäkin suurempi.
Osa hyvistä ystävistä on tarttunut matkaan mukaan myös vuosien saatossa.
Olen aina ollut sitä mieltä että laatu korvaa määrän, ihan kaikessa. Ja tämä jos jokin pätee ainakin ystävyyteen. En ole koskaan tarvinnut ystävälaumaa ympärilleni vaan viihdyn parhaiten pienessä porukassa.
Arki on vuosien saatossa temmannut mukanaan niin vahvasti että aikaa ystäville ei jää yhtä lailla kuin ennen, silti moni rakas ystävä on mielessä hyvinkin usein.
Hyvän ystävän määritelmä itselle onkin se että vaikka kuinka olisi mennyt aikaa edellisestä tapaamisesta tai puhelinsoitosta, niin aina seuraavasta voi jatkaa siitä mihin oltiin jääty kuukausien tai vuosienkin jälkeen.
Ja vaikka ystävät ovat olleet aina minulle tärkeitä niin silti en ole koskaan ollut ihminen joka olisi ollut riippuvainen heistä.
Osa minusta on viihtynyt myös paljon yksin ja omissa oloissa. Tästä syystä minun ei ole koskaan ollut hankalaa vaihtaa maata ja asua ulkomailla vuosia. Niidenkin vuosien aikana matkaan mukaan on tarttunut monta hyvää ystävää.
 
Tällä hetkellä rakkain, tärkein ja parhain ystäväni on aviomieheni. Koen että olen äärimmäisen onnekas että näin on. Voiko paremmin ollakaan kuin jakaa jokapäiväinen arki, elämän ilot ja surut ihmisen kanssa, jolle voi kertoa ihan kaiken ja jonka seurassa viihtyy kaikkein parhaiten. <3
 
H y v ä ä  Y s t ä v ä n p ä i v ä ä !
 
-Heidi-

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *