Vahvat on tehty sirpaleista vol 2

Läpikäydessä vanhoja blogitekstejäni eteeni tuli tämä kirjoitus, joka herkisti minut kyyneliin.

Tekstin sanoma on hyvinkin ajankohtainen monelle tällä hetkellä, joten päätin jakaa tämän 5 vuoden takaisen tekstini uudelleen.

Kirjoitettu 9.4.2015

”Kerronpa teille tarinan lasisesta vaasista. Tämä tarina on täyttä totta ja tapahtui muutama vuosi takaperin.
Sain mummiltani kauniin lasisen vaasin muistoksi vähän ennen hänen poismenoaan. Sillä hetkellä en vielä ymmärtänyt mitä tämä vaasi tulisi minulle merkitsemään, tai mitä se tulisi minulle elämän varrella symbolisoimaan.

Jouduin kuitenkin tuolloin käärimään vaasin käärepaperiin odottamaan hetkiä pysyvästä omasta kodista, sillä elämäni oli noihin aikoihin hyvinkin pitkälti matkalaukussa ympäri maailmaa, milloin missäkin.
Palatessani pysyvästi takaisin Suomeen löysin vaasin muiden tavaroideni seasta mutta harmikseni vaasi oli rikkoutunut ja mennyt sirpaleiksi pahvilaatikon pohjalle.
Niinkin suurta tunnearvoa mukanaan kantavaa esinettä ei voinut noin vain heittää pois, joten päätin kokeilla liimata palasia yhteen.
Jos olet joskus yrittänyt koota piparkakkutaloa, niin voit kuvitella prosessin pala palalta yhteen. Tai yhtälailla voit samaistua tilanteeseen, jos olet joskus koonnut 1000 palan palapeliä.
No, ihan tuhatta palaa tästä vaasista ei löytynyt mutta haasteellisemman tehtävän kuitenkin kuin itse piparkakkutalon kokoaminen.

Kaikkia pieniä sirpaleita en enää onnistunut haalia kokoon mutta liimasin löytämäni palat kahta kovemmin yhteen. Palojen ja sirpaleiden yhteen liimaamiseen meni viikkoja, ja olin jo luovuttaa mutta mummin muisto ja se tunnearvo, mikä vaasiin liittyi, pakotti minut jatkamaan loppuun saakka.
Mummini poismenosta tulee kuluneeksi kohta kymmenen vuotta.

Pari vuotta sitten tämä samainen vaasi putosi keittiön lattialle pölyjä pyyhittäessä ja uskokaa tai älkää, vaasi meni vain kolmeen osaan.
Sillä kaikella työllä, antaumuksella ja periksiantamattomuudella olin onnistunut tekemään vaasista vieläkin vahvemman.
Ja tästä syystä tämä vaasi symbolisoi minulle hyvinkin vahvasti elämää.
Ei se, että menemme välillä rikki, ja saamme kolhuja mutta se miten korjaamme elämämme ja itsemme takaisin paikalleen, se merkitsee.

Sirpaleista ei koskaan saa koottua samanlaista ehjää kuin alkuperäinen mutta sirpaleista saa koottua vahvemman jos on onnistunut liimaamaan palaset yhteen riittävän tiukasti.
Nyt kun katson tuota mummini vaasia, niin näen sen kauniimpana kuin koskaan. Säröt ja pienet aukot siinä eivät tee siitä yhtään huonompaa, vaan juuri nämä yksityiskohdat tekevät siitä hyvinkin ainutlaatuisen, josta auringon valo taittuu entistäkin kauniimmin läpi ja heijastaa varjot pöytään tavalla, jota ehjä vaasi ei olisi koskaan onnistunut heijastamaan.

Vahvat on tehty sirpaleista ja elämän kauneus löytyy kun keräämme sirpaleet ja heijastamme ne kohti valoa.”

-Heidi-

Kommentit (1)
  1. Hienosti kirjoitettu herkkä tarina:) Upea syvällisempi oivallus vaasista

    Kaikillä säröillä, palasilla, rypyillä, rakkaudella, ilolla ja surulla on merkitystä ja on hienoa nähdä ja ymmärtää se. Elämä muokkaa meitä, joka hetki.

    Olemme kokemustemme ja reagointiemme muovaamia. Tulemme vahvemmiksi, paremmiksi ja rakkaudellisemmiksi, mikäli osaamme liimata palaset oikein ja löytää kiitollisuuden.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *