EU:n kansalainen – ja ylpeä siitä

Tänään mietin paljon Eurooppaa ja Euroopan unionia sekä sitä mitä se itselle merkitsee.
Paljon on puhuttu viime aikoina isänmaallisuudesta ja suomalaisuudesta ja siitä miten jokaisen tulisi säilyttää oman maansa identiteetti sydämessään viimeiseen saakka. Ja kyllä, näin on, mutta se ei omasta mielestäni saa silti olla esteenä muulle.

Kävin tänään äänestämässä, ehdokas oli minulle melkein selkeä valinta. Täysin selkeää kuitenkin oli ja on aina ollut se että ehdottomasti haluan olla osa EU:ta ja kuulua tähän eurooppalaiseen yhteisöön.

Kuva: pixabay

Olen koko ikäni matkustanut Euroopassa paljon. Pienestä pitäen. Yhä muistissa on ne maiden rajojen ylitykset kun pysähdeltiin passintarkastuksissa ja jonotettiin tullijonossa autossa vaikka kuinka kauan. Toisaalta se oli lapselle jännää mutta toisaalta myös äärimmäisen tylsää ja turhauttavaa.
Schengen-sopimuksen jälkeen tilanne helpottui ja itse EU:n myötä vieläkin enemmän. Toki vapaa liikkuminen maasta toiseen EU maiden sisällä on myös aiheuttanut negatiivisia asioita ja huolen aiheita, tuonut haasteita ja aiheuttanut ongelmia rajojen valvonnassa ja siinä mikä liikkuu rajojen yli.

Olen asunut ulkomailla yhteensä 7 vuotta ja kiitos EU:n, se on tehnyt työskentelemisen ja opiskelun EU maissa helpommaksi kuin esimerkiksi monille ystävilleni, jotka tulivat EU:n ulkopuolelta ja joutuivat käymään aika hurjan paperisodan läpi saadakseen työ- ja/tai opiskeluluvan EU maihin.

Koen olevani suomalainen henkeen ja vereen mutta koen olevani myös eurooppalainen, EU:n kansalainen ja olen siitä ylpeä.
Suomalaisuus ja Suomi-identiteetti on minussa hyvin vahva ja se vahvistuu aina entisestään kun asun jossain muussa maassa. Ja taas päinvastoin, kun asun Suomessa, eurooppalaisuus, eurooppalainen identiteetti ja EU:n kansalaisuus nostaa päätään hyvinkin vahvasti.

Moni ystäväni asuu yhä ulkomailla,mm. Euroopassa eri puolilla. Moni on joutunut muuttamaan työn perässä eri maihin perhe mukanaan ja se on ollut huomattavasti helpompaa EU:n kansalaisena EU maissa kuin ulkopuolisena. Lasten koulut ja opiskelut ovat hoituneet helpommin samoin sosiaaliturva-asiat.

Näen EU:n mahdollisuutena, näen sen turvana ja näen sen myös isona osana omaa identiteettiäni sekä perheeni identiteettiä.
Haluan antaa lapsilleni myös sen saman mahdollisuuden kuin itse olen saanut, nähdä maailmaa, avartaa maailmankuvaa ja -katsomusta, sillä sen mitä olen itse oppinut elämäni aikana muualla asumisesta ja muihin kulttuureihin tutustumisesta on vain vienyt minua eteenpäin, opettanut ja kasvattanut ihmisenä suvaitsevaisemmaksi ja avannut uskomattomia mahdollisuuksia elämässä.

Ja se ei ole tehnyt minusta yhtään vähemmän suomalaista, pikemminkin päinvastoin.

Kiitos eurooppalaisuus, kiitos EU!

-Heidi-

puheenaiheet ajattelin-tanaan uutiset-ja-yhteiskunta matkat
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *