Häshtäg muutos
Koti on paikka jossa on hyvä olla. Se on paikka jossa voit olla oma itsesi. Paikka jossa voit sanoa suoraan mitä ajattelet ilman että joku murahtaa liikaa, tai että tulee olo ettei kuulu jonnekin.
Tämä sama koti-fiilis pätee myös meihin bloggaajiin. Haluamme että voimme olla oma itsemme paikassa jossa meidät kuullaan ja nähdään, jossa meitä ei pidetä outoina tai ulkopuolisina, tai että jokaista kirjoitusta kirjoittaessa joutuu miettimään että viitsiikö tätä edes täällä julkaista.
Olen siis uusi ”näillä kulmilla” mutta vanha tekijä muuten. Nimeni on Heidi – kolmen lapsen äiti, pitkänlinjan hyvinvointialan ammattilainen ja naimisissa maailman ihanimman miehen kanssa – ja olen kirjoittanut blogia Juoksun pitkä oppimäärä vuodesta 2011 alkaen kunnes se tuli ainakin tällä haavaa tiensä päähän kutakuinkin vuosi sitten.
Ironista tässä on se että vuosi sitten kirjoitin edellä mainittuun blogiini kirjoituksen otsikolla Häshtäg luopuminen joka oli jonkinlainen oodi irtiriuhtaisemiselle suorittamisen maailmasta ja siitä etten halunnut olla enää bloggaaja jonka tekstit otsikon mukaan käsittelisivät juoksemista tai muuhun treenaamiseen liittyvää. Halusin olla kaukana niistä ajoista kun oma elämäni oli lähestulkoon vain treenaamista ja treenaamista – tavoitteita toisen perään ja ylisuorittamista – ja siitä syystä luopuminen vanhasta blogistani oli jotenkin loogista vaikka tekstit siellä viime vuosina olivat hyvinkin vähän käsitelleet treeniin liittyviä aiheita.
Näistå ajatuksista syntyi tämä uusi blogini Arjen aarrekartta jota kirjoitin aktiivisesti viime kevään ajan toisaalla kunnes moni asia johti toiseen ja elämän prioriteetit pakottivat pysähtymään ja kirjoittaminen ei ollut päällimmäisenä mielessä. Ei se etteikö tahtotilaa olisi ollut – sitä oli kovastikin varsinkin kun itselle kirjoittaminen on omanlaista terapiaa, ajatusten jäsentelyä, selkeyttämistä ja pysähtymistä hetkeen – mutta joskus se elämä vaan vie niin mukanaan ettei kaikkeen vaan pysty.
Syksyllä aloitin monen monta tekstiä mutta kaikki jäivät kesken. Suurin syy oli se että blogilleni ei ollut kotia. Blogini oli kuin vene joka seilasi airoitta jossain ilman päämäärää. Kunnes nyt – vihdoin ja viimein – blogini löysi sataman, jossa olla.
Yli puoli vuotta on kulunut edellisestä kirjoituksesta ja paljon on tapahtunut asioita joista varmasti riittää aiheita kirjoittaa. Rakastan pohtimista. Rakastan oivaltamista. Rakastan elämän tarkoituksen etsiskelyä ja sitä että joka päivä havahdun siihen kuinka voimme kasvaa ihmisenä aina himpun verran enemmän.
Näihin mietteisiin, näihin ajatuksiin. Tervetuloa seuraamaan blogiani Arjen aarrekartta. <3
-Heidi-