Maanantain moodi

Oletko niitä jotka naama nurinpäin aloittavat viikon? Vaiko niitä jotka intoa puhkuen hyökkäävät uuden viikon kimppuun ja sen tuomaan jännitykseen?

 
Omalta kohdaltani voin sanoa että olen suurimmaksi osaksi jälkimmäisiä, ja siihen pyrin mahdollisimman hyvin ja parhaani mukaan.
 
Tänä aamuna mietin juuri tätä kuinka mahtavia nämä maanantait voivatkaan olla.
Vähän töitä. Vähän ulkoilua. Ja loppupäivä sitten lasten kanssa olemista. Tähän on myös menneisyydestä kontrastia joten osaan olla kiitollinen ja tyytyväinen tilanteeseeni.
 
Valaistaanpa hiukan tilannetta.
 
Olen ollut kotona vähän yli 2,5 vuotta lasten kanssa. Siihen mahtuu kaksi raskautta, tämä 2,5 vuotias sekä vuoden ikäinen. Ja paljon univelkaa.
Nelikymppiseksi olen jo ehtinyt – yllätys yllätys – pariinkin otteeseen polttaa kynttilää molemmista päistä työelämässä joten tämä parin vuoden breakki on ollut hyvinkin tervetullutta.
Eihän tässä nyt helpolla ole päässyt – ihan tiedoksi vain ihmettelijöille – mutta akkuja on päässyt lataamaan eri tavalla.
Paljon on tullut mietittyä asioita ja paljon on tullut myös tehtyä päätöksiä omaa hyvinvointia ajatellen mitä työelämä tulee pitämään sisällä jatkossa.
 
Koen olevani äärimmäisen onnellisessa asemassa työni suhteen sillä saan tehdä työtä joka on minulle tärkeää ja joka oikeasti on sitä mitä haluan tehdä.
Työstäni itsessään kerron myöhemmin enemmän ja tarkemmin.
 
Niin moni tuskailee nykypäivän työelämässä jaksamisen suhteen. Vaatimukset ovat alalla kuin alalla nousseet jopa epäinhimillisyyksiin. Jatkuvasti kuulee ihmisiä laitettavan ulos mutta ne jäljelle jäävät joutuvat entistäkin kovempaan prässiin. En usko että moni selviää ilman oireilua uupumuksesta.
Mutta pieni lohtu tässä kaikessa on se että yhä useampi on havahtunut ja alkanut räpistellä itseään irti työelämän juoksuhiekasta ennen kuin uppoaa liian syvälle, aivan täysin toimintakyvyttömäksi sairauslomalle.
Muutoksia voidaan tehdä, niille on annettava vain mahdollisuus ja osattava avata sanainen arkku riittävän ajoissa.
 
Eihän tämä näinkään voi mennä. Mitä olemme tehneet itsellemme, lähimmäisillemme ja ympärillä olevalle maailmallemme?
Missä on järki tähän touhuun että länsimainen kulttuuri nostaa jalustalle arvot jotka loppupelissä tuhoavat sen kaiken mitä ollaan alunperin lähdetty tavoittelemaan? Eli hyvinvointia.
 
 
Miten itse voimme vaikuttaa omaan hyvinvointiimme, siinäpä pohdittavaa tälle maanantaille.
Ja ajatuksia sille että maanantait voisivat olla niitä ihan kivojakin päiviä… 
 
 
-Heidi-