Päiväkahvilla Tallinnassa

Ehdotin vanhimmalle tyttärelleni Tallinnan reissua jo kevättalvella, hän kun ei ollut koskaan aiemmin siellä käynyt.
Kylmyyden ja huonojen säiden takia sitä ei silloin koskaan varattu, sillä nimenomainen tarkoitus reissulle oli käydä päiväkävelyllä Tallinnassa Helsingin sijaan, ja nauttia päiväkaffeja muuallakin kuin Espan tai Aleksin varrella.

Viikko sitten tämän vihdoin toteutimme ja ihan tyttöjen reissuna, piristyksenä arkeen ja vaihteluna maisemiin.

Helsingistä pääsee hyvin laivalla lahden yli Viron puolelle ja moni tätä reittiä kuluttaakin säännöllisesti. Lasten kanssa sinne on helppo lähteä ihan vain vaikka päiväksi hengailemaan, niin kuin me teimme. Mitään muuta tavoitetta meillä ei ollut kuin mukavaa oloa yhdessä, kauniita vanhoja taloja ja pala Tallinnan historiaa. Sekä joku ihana kahvila.

Laivalla matkustaminen ei itsessään ole sitä omaa lempipuuhaa, sillä sitä on tullut tehtyä ihan kyllästymiseen saakka – mutta kahden ja puolen tunnin aikana kun käyt syömässä buffetissa ja viet lapset hetkeksi lastennurkkaukseen touhuamaan niin hoplaa, laiva onkin jo satamassa.

Tallinnan satamasta kävelee 10-15 minuutissa vanhaankaupunkiin ja sinne mekin suuntasimme. Onneksemme sattui aivan täydellinen sää, joten koko päivä maissa tuli vietettyä ulkona.

Muutamaa matkamuistomyymälää lukuunottamatta vältimme tarkoituksella kaikki ostospaikat ja keskityimme hetkessä elämiseen – kävimme ihailemassa Tallinnaa korkeimmalta kukkulalta (Kohtuotsa), seikkailimme ristiin rastiin mukulakivikatuja pitkin ja pysähdyimme nauttimaan ihanaan  C h o c o l a t s  d e  P i e r r e – nimiseen kahvilaan kahvit ja virvokkeet sekä taivaallisen hyvää vadelmajuustokakkua.

Siinä istuessa tässä erikoisessa, vanhaan, hyvin uniikkiin tyyliin sisustetussa kahvilassa, mietin kuinka elämän tarkoitus on todellakin olla seikkailu ja kokemus, jonka jakaa rakkaimpien kanssa. Emme me oikeasti tarvitse kauheata tavaramäärää ympärillemme vaan niitä muistoja, jotka olemme tehneet yhdessä niiden tärkeimpien ihmisten kanssa.
Hyvää päiväkahvia ja erilaista kahvipaikkaa tulin hakemaan, ja sen sainkin. Ja tyttäreni saivat ensimmäisen Tallinnan vierailun, toinen nukkuen päiväunia sikeästi vaunuissa töyssyisillä kujilla ja hereillä ollessa vilkutellen iloisesti ohikulkijoille, ja toinen palan historiaa, johon on vaikuttanut niin moni Keski-Euroopan maa siinä missä myös naapurimaa Venäjäkin.

Ainoa huono puoli reissussa oli monien suomalaisten asenne lastenvaunuihin. Ja varsinkin taas jälleen kerran laivaan mentäessä ja sieltä pois tultaessa. Miten se on niin mahdotonta olla ystävällinen ja antaa tietä, tai pitää ovea auki, tai nostaa lapsen pudonnut hattu jalkojen juuresta tai muuten vaan osoittaa yhteistyökykyä lasten kanssa matkustavia kohtaan.
Tallinnan päässä oltiin ystävällisiä, ja varsinkin vanhankaupungin turistialueella moni turisti tuli juttelemaan, auttoi tarvittaessa portaissa tms. Siinä olisi monelle suomalaisellekin oppimista tavoissa miten olla ystävällinen ja huomioida ympärillä olevat.

Kokemuksia. Niistä elämä on tehty.

-Heidi-

perhe matkat oma-elama
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *