Pala Itävallan alppeja – Vol 2

Miltä kuulostaa vaellusreissu kolmen lapsen kanssa Itävallan alpeille?? Minusta ainakin niin mahtavalta että toteutimme tällaisen reissun vuosi sitten – ja jatkoa seuraa. Voin myös kertoa että oli muuten paras reissu ikinä. Ihan ehdottomasti!!

Olen kirjoittanut hiukan reissustamme jo fiilispohjalta aiemmin mutta nyt avaan sitä enemmän vaellusnäkökulmasta lasten kanssa. Lopusta löydät vielä käytännön vinkkejä joita kannattaa huomioida vastaavanlaista reissua suunniteltaessa ja siellä ollessa.

ALPEN LIEBE

Kuopuksemme täytti reissun aikana 7 kk, keskimmäinen oli kaksi ja 10-vuotias esikoinen oli pari viikkoa ennen reissua murtanut käsivarresta kaksi luuta trampoliinilla, joten lähtökohtaisesti joku olisi varmasti lyönyt hanskat tiskiin. Meillä se ei käynyt kertaakaan mielessä joten lääkärin luvalla käsi paketissa koko konkkaronkka lähti matkaan.

Alpit ovat aina vetäneet minua puoleensa, olenhan siellä paljon lapsuudessa lomia viettänyt sekä myöhemmin asunutkin.
Alpit ovat minulle aina ollut kuin toinen koti ja niiden juurella kuin rinteilläkin on tuntunut aina hyvältä olla.

Vaikka moni kauhisteleekin pienten lasten kanssa reissaamista, niin kyllä se vaan on ihan vanhempien omasta asenteesta kiinni. Siinä ne lapset menee mukana missä muutkin. Ja kun nykypäivänä lasten kanssa reissaamiseen on oikeasti panostettu ja tehty siitä huomattavasti helpompaa, niin miksi ei – toista se oli ennen.

Kaksi viikkoa on lyhyt aika mutta siinäkin ehtii jo jotain, nähdä ja kokea, sekä ihastua ja rakastua noihin kauniisiin vuorijonoihin ikihyviksi.
Johtuen pienistä matkalaisista ja viime kesän hurjista helteistä pysyttelimme aika lailla Salzburgin aluella, eli Salzburgerlandin osavaltion rajojen sisällä, Hochköningin vuorijonon kupeessa. Muutamat pidemmät päiväretket teimme Tirolin puolelle sekä Hallstattiin mutta nähtävää ja koettavaa oli riittämiin ihan kulmankin takana, 10-20 km säteellä.

ALPPI-IDYLLIÄ

Majapaikkamme oli Maria Almissa. Tämä ihana pieni idyllinen alppikylä vei kyllä sydämeni kerta laakista.
Maria Alm on 802 metriä merenpinnan yläpuolella, joten lähtökohtana päivittäisille patikointiretkille olimme jo etulyöntiasemassa, eli melkein jo vuorilla.

Lähin suurempi kaupunki on Saalfelden 5 km päässä, ja Zell am Seekin on ihan lähellä, n. 15 km päässä. Onneksemme olimme vielä aika ajoissa liikkeellä, sillä Keski-Euroopan lomakausi alkaa vasta heinäkuussa, joten kesäkuun puolessa välissä meillä oli erittäin hyvät mahdollisuudet nauttia vielä rauhasta ja ruuhkattomuudesta. Vain eläkeläiset Saksasta ja Hollannista olivat meidän kanssa maisemissa.

Talvikautena Maria Alm täyttyy skimbaajista mutta off-seasonina Hochkönigin vuorijono antaa uskomattoman hienot puitteet vaellukseen hurahtaneille.

LASTEN EHDOILLA

Lasten kanssa reissatessa on hyvä mennä tämän pikkuväen ehdoilla. Vaikka kuinka itsellä ja miehelläni olisi ollut hinku kiivetä korkeimmille huipuille ja valita ne haastavimmat nousut, niin tällä reissulla jätimme ne pois laskuista. Se ei kuitenkaan tarkoittanut sitä etteikö lasten kanssa lähdetty kävelemään vaellusreiteille, haastettu itseämme nousuissa ja laskuissa työntäen ja pitäen kiinni tuplarattaiden aisasta välillä varmistaen neljällä kädellä.

Maria Almista lähtee yksi isompi nousu kondolihissillä tai tuolihissillä ylös n. 1500 m korkeuteen. Kondolihissi oli meidän ehdoton valinta monissa paikoissa, sillä vain sillä saatiin ylös tuplarattaatkin, jotka juuri ja juuri mahtuivat hissiin sisään sellaisenaan.
Nousut hissillä olivat kaikille kolmelle lapselle ensimmäisiä kokemuksia ja alun jännityksen jälkeen kaikki näyttivät nauttivan tavasta nousta ylemmäs vuorten rinteitä ja nauttivan myös maisemista.

Keski-Euroopassa, maassa kuin maassa, lapsiperheet on huomioitu lähes kaikkialla. Lapsille ja perheille on järjestetty tekemistä vaelluksien ja patikointiretkien yhteydessä aarteen etsinnöistä seikkailupuistoihin. Vuorten rinteiltä siis löytyy monesti lapsille soveltuvia aktiviteetteja kuten trampoliineja, köysiratoja, labyrinttejä, liukumäkiä yms.

Hochköningin alueella näitä paikkoja on monia ja kaksi ehdotonta suosikkia nousi meidän listalle – Maria Almin Natrunin lisäksi Mühlbachin lähellä sijaitseva Karbachalm oli meidän perheen mieleen upeine maisemineen ja monipuolisine reitteiteen sekä lapsi- ja perheystävällisyydellään.
Meidän esikoisen harmiksi kaikki kivat jutut (hänen mielestä) jäivät kokematta kipsin takia mutta seuraavaa kertaa odotellaan jo innolla.

SYDÄN JÄI ITÄVALTAAN

Lähes joka päivä kahden viikon aikana otimme allemme jonkin uuden vaellusreitin, ja niitähän Itävallassa riittää. Jouduimme karsimaan kuitenkin ne haastavimmat osuudet pois, sillä vaikka tuplarattailla pääsimmekin aika hankalissakin maastoissa hyvin eteenpäin niin silti turvallisuussyistä jouduimme miettiä tarkkaan mihin lähteä ja mihin ei. Onneksi reitit ovat aina hyvin merkattu, niin vaikeustasoltaan kuin ajallisestikin kuinka kauan suurinpiirtein määränpäähän on matkaa.

Rakastan Keski-Eurooppalaista elämän tyyliä ja sitä perhekeskeisyyttä, joka näkyy kaikkialla, ja sitä että lapset huomioidaan aina.

Meidän kolmen kopla herätti varmasti huvittuneisuutta mihin ikinä menimmekään. Tuplarattaissa nukuttiin yleensä aina vaelluksella – raitis alppi-ilmasto teki tehtävänsä ja nämä kaksi nuorinta nukkuivat varmasti joka päivä elämänsä parhaimpia päiväunia – ja kolmas seurasi perässä käsi paketissa. Ihmetystä varmasti riitti ohikulkijoilla ja vastaantulijoilla.

ZELL AM SEE

Zell am See (n. 10 000 asukasta) jätti minuun kaipuun, sillä muistan kaupungin jostain lapsuuden muistoista ohikulkumatkalta. Moni taas tietää paikan suosittuna talviurheilukeskuksena mutta se on paljon muutakin.

Kaupunki on Zellerjärven rannalla (jo nimensä mukaisestikin) ja sitä ympäröi uskomattoman kauniit alppijonot lähes kauttaaltaan.
Zell am See olikin paikka, jossa kävimme eniten ihan jo sen takia että siellä on nähtävää ja tekemistä niin vuorilla kuin itse kaupungissakin.

Ostosmahdollisuudet ovat paremmat kuin missään muualla lähikaupungeista ja ravintoloissa on valinnanvaraa. Löysimmekin ihanan pizzeriarvintolan ihan kaupungin keskustasta, jossa söimme parasta pizzaa ikinä ja Zellerjärven rannalla, lähellä camping-aluetta ruokalistalta löytyy parasta vuohenjuustosalaattia, ikinä. Michelintähtiä metsästäville kulinaristeille Zell am See tarjoaa myös valinnanvaraa.

Puhumattakaan niistä maisemista, jotka avautuvat kun nousee hissillä ylös. Siinä tuntee itsensä hyvin pieneksi kaiken sen luonnon ihmeen keskellä nimeltä alpit.

MITÄ HUOMIOIDA…

Olen kuullut monien haaveilevan alppireissuista joten tässä jotain huomioitavaa…

Sää voi olla ihan mitä tahansa joten matkaan kannataa varata hyvät varusteet vaelluksia varten, ylhäällä vuorilla on viileää ja riittävän korkealle kun menee niin myös lumiraja tulee vastaan.

Hyvät kengät on ihan MUST! Suosittelen ehdottomasti kunnon vaelluskenkiä jo ihan turvallisuussyistä. Niissä on pitoa haastavissa maastoissa mutta myös korkealla varrella ne suojaavat ja tukevat nilkkaa nyrjähdyksiltä.

Riippuen lapsen/lasten iästä niin kannattaa hiukan etukäteen miettiä miten lapsi kulkee mukana. Pienet lapset kulkevat helposti rattaissa, isoyöräisillä ilmakumitäytteisillä rattailla selviää hyvin vaikka näin kyllä niitä matkarattaitakin matkanvarrella mutta matkan teko niillä näytti huomattavasti haastavammalta (osa kyllä menee kätevästi kasaan ja vaikka selässä kannettuna jos sellaiset omistaa).
Kannattaa kysyä hissilippuja ostaessa kantorinkan vuokrausta. Joissain paikoissa hissilipun hinnalla saa käyttöön kantorinkan jos niitä on vapaana. Mekin havahduttiin tähän vasta hiukan liian myöhään kun ei tajuttu kysyä.
Jos jo omistat kantorinkan lapsellesi tai aiot hankkia sellaisen niin suosittelen Suomessa jo vähän harjoittelemaan sen kantoa ja keräämään ”turnauskestävyyttä” matkaan jos halajat haastavammille reiteille.

Eväät mukaan. Vaikka monilla hissiasemilla on taukopaikkoja niin silti pidemmillä vaelluksilla nälkä ja jano yllättävät nopeasti.
Ja korkeuserot itsessään jo väsyttävät joten hyvä säännöllinen tankkaus on paikallaan niin lapsille kuin aikuisille.
Vaellusreittien varsilla on myös majataloja joista saa ostettua perinteisiä itävaltalaisia ruokia ja juomia mutta helposti se nälkä ja jano tuppaa yllättämään ennen kuin niihin pääsee.

Seuraavaa reissua odotellessa, sillä yhä edelleen jäin miettimään kumpi on upeampaa, katsoa maisemaa vuorilta alas vaiko katsoa vuoria alhaalta laaksosta ylös….

Alppiterkuin,

Heidi