Sanojen mahti

Muistan joskus vuosia sitten antaneeni asiakkaalleeni tehtävän miettiä sanoja millä tavalla hän puhuttelee itseään. Asiakkaani sanoissa oli todella paljon negatiivista, katkeruutta ja jatkuvaa syyttelyä itseään kohtaan.

Pysäytin hänet kerran kesken lauseen ja kysyin että mitä tunteita hän koki itseä kohtaan. Vastaus oli lähes miettimättä – epäonnistumista. Jatkuvaa sellaista.
 
Tästä tapahtumasta on kulunut nyt lähes kymmenen vuotta ja eilen sain samaisella asiakkaaltani viestin, jossa hän kertoi ”kotitehtävän” muuttaneen täysin hänen elämänsä. Purskahdin itkuun viestin luettuani sillä se kosketti minua niin syvästi.
 
”Miten olinkaan voinut antaa kenenkään myrkyttää ajatukseni niin negatiivisella tavalla ja kuinka paljon vihasinkaan itseäni ja elämääni silloin.
Kiitos että ”pakotit” minut tähän vaikka alkuun vihasin koko ideaa. Alkuun itkin monta päivää ihan sen takia kun en keksinyt mitään positiivista tapaa puhutella itseäni. Se pahensi tilannetta mutta sitten koin että pakkohan tässä oli jotain yrittää.
Jo yksi positiivinen sanakin siellä täällä itselle tuntui silloin niin vieraalta. Onneksi en luovuttanut ja kiitos sinulle!!!!!! Tänään rakastan itseäni ja pidän elämästäni enemmän kuin koskaan ikinä aikaisemmin.”
 
Kuinka näinkin pienellä ja yksinkertaisella asialla ja muutoksella voi saada näin isoja asioita aikaan, ja asiakkaan lähes vaatimuksesta kirjoitan tämän tekstin, jotta muutkin voisivat havahtua tähän tärkeään asiaan.
 
 
SANOISSA PIILEE VOIMA
 
Joku on varmaan joskus kuullut sanonnan että olet sitä mitä ajattelet olevasi. Osittain tämä onkin totta. Me olemme hyvin pitkälti ajatustemme tuotosta.
 
Muistatko millä tavalla sinua lapsena puhuteltiin? Saitko paljon kehuja vaiko jatkuvia moitteita?
 
Moni itsetuntoon liittyvä asia kumpuaa varhaisista lapsuus- ja nuoruusvuosista, se on varmasti monelle selvää enkä sen enempää ajatellut siihen puuttua.
Mutta se mihin ajattelin kuitenkin tarttua on itsensä kehittäminen, se mitä olemme tänään ja millaisia olemme huomenna, sillä siihen meillä jokaisella on tavalla tai toisella mahdollisuus.
 
 

Itselläni on yksi hyvinkin arkinen esimerkki sanojen voimasta ja siitä miten ne oikeasti vaikuttavat elämäämme.
 
Kolmisen vuotta olen kasvattanut univelkaani kahden nuorimman lapsemme syntymän jälkeen. Hyvin monena aamuna olen sanonut ääneen sanat ”mä oon niiiiiin väsynyt” ja ihan oikeasti on tuntunut että näiden sanojen jälkeen väsymys vain moninkertaistuu. Vähän niin kuin antaisin itselleni mahdollisuuden vajota puolikuolleeseen tilaan ihan vapaaehtoisesti.
Mutta niinä aamuina kun jätän nämä sanat sanomatta, päivä lähtee pirteämmin käyntiin vaikka hetken olisin tuntenutkin sitä puolikuolleisuuden tilaa. En kuitenkaan anna sille valtaa vaikka tiedostankin että unta ei saanut  (taaskaan) riittävästi.
 
Se mitä sanomme itsellemme päivittäin ja millaista vuoropuhelua käymme itsemme kanssa pään sisällä määrittelevät monin tavoin elämäämme.
Mä nyt oon vaan tämmönen.
Niin mun tuuria.
Miksi mulle aina käy näin.
Mä en ikinä onnistu.
En pysty.
En koskaan tee mitään rohkeaa.
En uskalla.
En osaa.
Mä oon niin huono.
Oon ikuinen epäonnistuja.
Ja niin edelleen.
 
Onko tuttuja lauseita? Jos näin niin mietipä seuraavalla kerralla onko nämä oikeasti välttämättömiä tapoja puhutella itseäsi.
 
Monilla negatiivisilla sanoilla on tapana vain pahentaa itse asiaa. Jos joku on meille koko elämämme hokenut että meistä ei ole mihinkään, niin alamme uskoa että meistä ei todellakaan ole mihinkään. Samoin käy kun hoemme itsellemme samaa – päivästä toiseen mollaamme kykyjämme ja mahdollisuuksiamme – alamme myös uskoa siihen ja toimimaan sen mukaisesti että emme onnistu missään eikä edes kannata yrittää.
 
 
SEURA TEKEE KALTAISEKSEEN
 
Millaisia ovat ympärilläsi olevat ihmiset? Ovatko he niitä jotka antavat sinulle energiaa vaiko heitä jotka imevät sinusta viimeisetkin mehut?
 
Se millaisten ihmisten kanssa vietämme eniten aikaa vaikuttaa myös meihin ja siihen ruokimmeko itsessämme negatiivisuutta vaiko kasvatammeko positiivisuutta.
Seuralla on oikeasti väliä sillä seura tekee kaltaisekseen.
Negatiivinen työyhteisö kasvattaa negaation möykkyä jatkuvasti ympärillään eikä kukaan voi hyvin, moni uupuu, vaihtaa työpaikkaa tms. Kun taas positiivinen työyhteisö ruokkii päin vastoin työntekijöitä, innostaa, motivoi ja auttaa jaksamaan.
 
Jos jatkuvasti ajattelemme olevamme surkeita ja huonoja kaikessa, emmekä ansaitse mitään hyvää ja manaamme heti sängystä noustuamme huonoa elämäämme, niin yritä nyt siitä rakentaa jotain positiivista minäkuvaa tai onnellista elämää.
Tämän kaltaisten ihmisten ympärillä on raskasta olla sillä voivottelulla ja valittamisella he imevät ympärillä olevista ihmisistä kaiken energian ja pahimmassa tapauksessa juuri tämän takia jäävät ihan yksin.
Ihmisiä tulee auttaa ja tukea elämän kriiseissä mutta jokainen meistä on kuitenkin loppupelissä vastuussa itse itsestään ja siitä miten pienillä muutoksilla me oikeasti voimme tehdä itsellemme jotain hyvää.
 
Joku saattaa tässä miettiä ja ehkä sanoa itselleenkin että helppohan mun on puhua – ja niin onkin, sillä olen myös itse  ollut vuosia sitten hyvinkin pohjamudissa, itsetunto nollassa, masentunut ja uupunut mutta sieltä on noustu, ei isoilla askelilla mutta pienin askelin kerrallaan ja hyvinkin yksinkertaisin sellaisin.
 
Kuten asiakkaani – josta olen enemmän kuin ylpeä – joka otti ensin pienen askeleen, ja sitten toisen, ja kolmannen – opetteli puhuttelemaan itseään hyvillä ja positiivisilla sanoilla ja lauseilla – ei luovuttanut vaikka kuinka pahalta tuntuikin, niin miksi meistä ei jokainen pystyisi tähän.
 
Miten on?
 
 
-Heidi-