Tarina miehestä ja unelmasta

Kerron teille tarinan elävästä elämästä.
Tarina kertoo miehestä, jolla oli visio. Hän oli lahjakas taidemaalari, valokuvaaja, enemmän kuin arkkitehti, rakentaja, maisemasuunnittelija, hortonomi, toteuttaja, visionääri ja unelmoija.
Hän eli elämäänsä rakentaen taloja, siltoja, kanavia, voimaloita, suunnitellen puutarhoja, golfkenttiä jne – hänen käden jälki on näkyvillä monissa paikoissa eri puolilla Suomea.

Hän reissasi elämänsä aikana paljon, hakien taiteilijasielulleen sytykettä ja motivaatiota ympäri Eurooppaa, historiallisista rakennuksista ja arkkitehtuurista. Hän mietti että joku päivä hän rakentaisi visioidensa näköisen talon, kaariholveineen, roomalaisine pylväineen ja upeine puutarhoineen.

Eläkepäivät koittivat ja urakka alkoi jokunen vuosi sen jälkeen. Rakennusalalla koko elämänsä ollut mies tiesi alasta enemmän kuin moni muu nykyajan ammattilainen ja kekseliäisyydellään hän hankki monet materiaalit omavaraisesti kesäpaikkansa kalliosta louhien, omista metsistä puita kaataen, jatkuvasti keksien yhtä sun toista uutta tapaa tehdä ja toteuttaa ja viedä unelmaansa eteenpäin. Toki apuja tuli välillä muualtakin.
Miehen visio oli saada talo valmiiksi 10-15 vuodessa mutta kuitenkin ilman stressiä, ilman tarkkaa aikarajaa, joka oli hänelle liiankin tuttua työelämästä.
Siinä oli tekemistä eläkepäiviksi ettei aika vaan kävisi pitkäksi, hän monesti tapasi todeta.

Elämä ei kuitenkaan aina mene niin kuin toivoisi ja odottaisi. Kohtalo saattaa puuttua peliin milloin tahansa ja heittää kapuloita rattaisiin.

Näin kävi myös tarinan miehelle, hän sai kolme vuotta sitten diagnoosin parantumattomasta syövästä, joka pikkuhiljaa alkaisi heikentämään kuntoa, haurastuttamaan elimistöä ja muuttamaan elämänlaatua huonompaan suuntaan.
Diagnoosi ei kuitenkaan hidastanut miestä, päinvastoin, hänelle tuli yhtäkkiä kiire elää, ottaa asioihin vieläkin enemmän vauhtia ja saada lopun elämän projekti – jonka hän oli itselleen asettanut – valmiiksi.
Töitä tehtiin, koko ajan. Joka päivä. Pienin askelin, kivi kiveltä, muuraus muuraukselta, jatkuvasti eteenpäin mennen.
Kunnes koitti totuuden hetki, itselleen sen pahimman myöntäminen, että talo ei tulisi miehen tekemänä koskaan valmiiksi, sillä syöpä oli ottanut ylivallan, heikentänyt liikuntakykyä niin että miehen koko keho alkoi väsyä pienestäkin rasituksesta ja tasapaino heitellä.
Mies, joka oli koko elämänsä rakentanut taloja muille, niin tutuille kuin tuntemattomillekin – ei koskaan saisi itselleen unelmiensa taloa valmiiksi.

Tarinan suurin opetus on se että luulemme meillä olevan aikaa. Luulemme että eläkkeellä ehtii tehdä kaikkea sitä mitä ennen eläkkeelle jäämistä ei (muka) ehdi.
Tarina on varmasti yksi niistä monista mutta itselle tämä tarina on se tärkein, sillä opettajana oli oma rakas isäni, tarinan mies, jonka maanpäällinen matka päättyi eilen.

Älä siis koskaan jätä asioita myöhemmäksi tulevaisuuteen. Älä koskaan anna unelmiesi odottaa.
Toimi nyt, just nyt. Tänään. Heti. Sillä sinulla ei ehkä ole mahdollisuutta myöhemmin.

Hyvää taivasmatkaa isi, tiedän että sinä rakennat ne upeimmat linnat pilvistä siellä jossain! <3

Ikävöiden,

tyttäresi