Voi väsymys, yökötys, migreeni, matkapahoinvointi ja heikotus!! En olisi voinut olla enempää rikki ja puhki, kun yhden ja puolen vuorokauden matkustamisen jälkeen saavuimme Keralan Amritapuriin, Amman ashramiin. Olin niin huonossa kunnossa, etten olisi selvinnyt ilman matkaseurueeni apua sisäänkirjautumislomakkeista ja huoneen löytämisestä. Lentomatkojen, hektisten lentokenttien, ihmismassojen, vaikeiden viisumitarkastusten ja pahoinvoivana ylipitkän taksimatkan jälkeen, olin niin onnellinen päästyäni alkeelliseen huoneeseemme ja kovanpuoleiselle laverille pitkäkseni, että teki mieli vain huutaa ääneen: ”Jes jes, mää oon täällä!! Mää oon TÄÄLLÄ!!”

Kuviin tsemppasin, ettei jäisi liian ankeat muistot matkasta! 😉 Huonovointisuuden lomassakin olin innoissani, että pystyin nauttimaan ihanan lempeistä tuulenhenkäyksistä, jotka risteilivät seitsemännen kerroksen huoneessamme avoimista ikkunoista. Henkäyksessä aisti puhtaan energian, rakkauden ilmapiirin, ihmisten hyväntahtoisuuden ja luonnon kauneuden. Huoneemme ikkunoista pauhasi meri ääninä, energiana ja näkymänä. Toisella puolella niemeä tiesin olevan takavedet. Tämä paikka on  rehevä, palmupuiden peittämä suistoparatiisi. Kalitemppelin väriloisto, symboliikka, värit, tuoksut, rehevyys, meren kohina, takavesien seesteisyys, hengellisyys ja arkisuus, runsaus ja askeettisuus. Täällä se kaikki kohtaavat.

Askeettisuudesta sen verran, että huoneet tosiaan ovat aika karuja. Ei verrattavissa lomakohteiden hotellitasoon. Se taitaakin olla osa Amman suunnitelmaa. Tärkeä osanen vieraiden henkisessä kehityksessä. Osaatko luopua ja löytää onnen yksinkertaisista asioista? Mitä sitä nyt ihminen oikeasti tarvitsee? No sitä löytyy kyllä ashramista yllin kyllin ja muu on turhaa!

Siinä ei kauan aikaa levätty, kunnes jo alkoi Amman Bahjan-iltamat ja Darshan. Bahjanit ovat hengellisiä lauluja, joita Amma itse esittää ja darshan tarkoittaa Pyhän ihmisen kohtaamista eli halia Amman kanssa. 🙂 Olemattomilla yöunilla suoraan Amman halaukseen! Olin aivan houreissa ja pökerryksissä koko touhusta. Kuunneltiin Amman kiihkeää laulua illan hämärässä ja kaikki oli niin intensiivistä, että en kyennyt pidättämään itkuani enää. Lähdinkin tilaisuudesta hieman etäämmälle palmujen alle istumaan ja itkemään. Ja itkin ja itkin aivan tolkuttoman pitkään! Istuin puiston penkillä kauniissa puutarhassa, illan pimeydessä ja syrjässä, mutta siltikin ihmisjoukkojen lähellä ja Amman laulu korvissani, kokemassa jotain uutta sisälläni. Kummallisinta tässä on se, että voin aivan vilpittömästi sanoa, ettei minulla ole minkään sortin ideaa itselläni siitä mitä itkin. En keksinyt yhtäkään syytä miksi olisin sillä hetkellä ollut onneton. Olin itse asiassa onnesta soikeana siitä ihanasta paikasta minne olin saanut tänään saapua ja kaikki oli aivan täydellistä. Siltikin kyyneleet virtasivat melkein tunnin solkenaan ja kun ne tyrehtyivät palasin seurueeni luo, joka opasti minut suoraan Amman halausjonoon. Tähän se nyt kulminoituu, ajattelin pökkyröissäni, tunnemyrskyn kuohuissa. Mutta eihän se nyt niin mennyt. Se oli itse asiassa kulminoitunut jo paljon aikaisemmin ja tulisi kulminoitumaan vielä Amman halauksen jälkeenkin. Ei se halaus, vaan se elämä Amman kanssa! Sanoisin näin..

Sanotaan, että Amman luo ensi kertaa matkaavat saavat yleensä helpon laskeutumisen ashramin arkeen ja elämään, mutta minulla näköjään alkoi karman poltto saman tien. Karman poltto tarkoittaa aikaisemmin elämässä tai aikaisempien elämien huonojen valintojen poispyyhkiytymistä. Tai ikään kuin trauman poistumista kehostasi. Ja tämä on hyvin tyypillistä Amman vaikutuspiirissä oleskeleville. Olin aika herkkä ja auki ja valmista kauraa saapuessani Amman syliin. Etenin muiden mukana lyhyessä jonossa, sillä tämä ei ollut normaali darshan -päivä. Ihmisiä sai tulla halattavaksi vain rajattu määrä. He, jotka saapuivat tänään tai olivat lähdössä tänään. Lähestyin valkoisiin pukeutunutta, tuolillaan istuvaa Ammaa ja minua ohjeistettiin pitämään kädet sivuilla. Häneen ei saisi tarttua. Juuri ennen halausvuoroa minut ohjattiin kumartumaan lähemmäs lattiaa ja painamaan pääni Amman syliin. No saman tien unohtuivat säännöt kiinnitarttumisesta ja halasin häntä niin, niin kuin halata kuului. Amma otti minut syliinsä, piti päästäni kiinni ja supisi korvaani jotain sellaista, joka kuulosti lapsen rauhoittelulta, boo boo boo boo.. Ja sen jälkeen hän alkoi kikattamaan! Muita nauratti Amman ihana reaktio ja minä se huulipyöreänä ihmettelin, että mitäköhän nyt tapahtui! No, siinä se Amman halaus sitten oli. Siihen hetkeen ei liittynyt ihmeellisiä Jumalallisia heräämisiä tai ilmestyksiä. Olin silti hyvin onnellinen iltapalan jälkeen kaatuessani laverilleni. Sydämessä oli rauha ja onni siitä, että olen oikeassa paikassa. Amman halaus ei ollut ihmeellinen, vaan ihmeellistä oli ollut jo koko matka ashramiin! Mitä sisälläni tapahtui tuona päivänä, oli kuin solujani siivottaisiin, jotta uusi pääsee minussa kasvamaan.

NOTE TO MYSELF: Ihmeellisintä ei välttämättä ole Amman halaus, vaan elämä Amman kanssa. Avaa sydämesi Amman vaikutuksille ja anna (karman) palaa!