Lily

Arkipäivän humanismiä

hanna siivola

”Yksin vanhempi muttei yksinäinen vanhempi”

(tämä on kirjoitettu sille kuvitteelliselle naapurille, joka voisi olla tieteen kuvalehden kirjoituksen takana, tai sille kuvitteelliselle naapurille joka asuu usein jokaisen yksinhuoltajan naapurustossa.. ja jos joudut miettimään oletko se sinä, niin vastaus on mahdollisesti…  tai ehkä et.)

 

pöllö perhe.jpg

Yksinhuoltajuus on puhuttava asia, joka koskee niitäkin jotka eivät siihen arkeen joudu astumaan. Ymmärtäähän tuon silloin kun omatkaan asiat eivät ole kunnossa, eikä jaksa koko aikaa pähkäillä raskasta arkeaan tai motivoitua toimimaan oman elämän ja perheen hyväksi. Vai ymmärtääkö? Mikä kumma ihmisiin menee kun aletaan meuhkaamaan asioista, jotka eivät omaa napaa kauheammin vedä mihinkään suuntaan. Yksinhuoltaja perheen arki, elanto tai saavutukset ja menetykset eivät  mitenkään näy siinä naapurin ruokapöydässä, aamuheräämisissä tai iltaruuhkassa körötellessä pahemmin, eivät ne vaikuta kyseisen naapurin lapsien opinto-oikeuksiin, opintorahoihin tai työnsaanti mahdollisuuksiinkaan. Naapuri ei joudu maksamaan yhteiskunnalle veroja enempää siksi että naapuri jää lastensa kanssa yksin epäonnistuneen tai jopa väkivaltaisen suhteen jäljiltä. Naapuri tosin joutuu elättämään oman perheensä omien surujensa, masennustensa, työ menetystensä tai vaikka omien teiniensä haistattelujen ja muiden irtiottojen keskellä ihan itse, samoin joutuu se naapurissa asuva yksinhuoltajakin. Perhekuvio saattaa muuttua, mutta vastuu perheesta ja perhe sinällään pysyy ja on ihan samankaltainen riippumatta sen koostumuksesta.

 

Yhteiskunnassa perhemuotoja on useampia ja niissäkin ydinperheen rakenne on jo lähtökohtaisesti ihan muuta kuin isä, äiti ja lapset. Todellisuudessa näin on ollut aikojemme alusta lähtien, mutta ihminen on jostain syystä kiristänyt oman maailmansa rajat niin tiukalle ettei ihminen itse mahdu siinä edes liikkumaan, mahdollisesti uskonnon(uskontojen) varjolla, vaikka niidenkin sisällä käsketään rakastamaan ja kunnioittamaan lähimmäistä. Rakastamalla ja kunnioittamalla toinen toistamme niin lähtökohtaisesti maailma rakentuisi paljon lempeämmille arvoille, jolloin jokainen perhemuoto mahtuisi tälle kartalle. Alleviivaan että rakastaminen ja kunnioittaminen koskee kaikkia. Alleviivaan myös käsitystäni että rakkaudessa ja kunnioituksessa kasvanut ihminen kunnioittaa ja rakastaa toista lähimmäistään. Alleviivaan vielä että rakkaus ja kunnioittaminen pitää sisällään lastenoikeudet ja aikuisten vaateet eli oikeuden rakastaa ja kunnioittaa lasta lapsena.

 

Perheet koostuvat joko yhdestä vanhemmasta ja lapsesta/lapsista tai kahdesta vanhemmasta ja lapsesta/lapsista, asuvat nämä vanhemmat yhdessä tai erikseen, mutta perheet eivät rajoitu heteronormatiiviseen ajatusmalliin. Lapsi voi elää kahden samaa sukupuolta olevan vanhemman perheessä sekä apila vanhempien perheessä joka koostua kahdesta samaa sukupuolta olevan vanhemman perheestä, jossa lapsi elää vuorotellen. Myös kaksi aikuista muodostaa perheen. Lisäksi on tuki- ja sijais- ja adoptioperheitä, joiden merkitystä en voi tarpeeksi korostaa, sillä jokainen lapsi ansaitsee edes yhden vakaan, tärkeän, rakastavan ja kunnioittavan vanhemman. Yksinhuoltajakin voi toimia tuki-, sijais-, ja adoptioperheenä. Ja lapsia voidaan odottaa yhdenvanhemman perheeseen ilman toisen vanhemman mukana oloa tai häneltä odotettua tai vaadittua tukea, joko omasta halusta tai toisen osapuolen halusta. Perhemuoto määräytyy olosuhteiden, toiveiden sekä sosiaalisten suhteiden mukaisesti, eikä ketään voida sen vuoksi yksittäisin mielipitein tuomita, selän takana puhuen tuhota tai ketään vastaan nousta ristiretkelle. Jokainen ihminen on rakkauden arvoinen, toisinaan se rakkaus ei kulje loppuun asti mukana, toisinaan sitä ei löydä ja joskus sitä ei edes halua, mutta jokainen määrittelee elämänsä ja yksilöllisyytensä itse, eikä se ole itsekästä. Itsekästä on hyökätä jonkun ryhmän tai yksittäisen ihmisen kimppuun ja kaataa oma paha olo heidän päällensä.

 

Eronneet vanhemmat voivat sopia yhteishuoltajuudesta, jolloin toisesta vanhemmasta tulee lähi- ja toisesta etävanhempi, joka määrittelee lapsen osoitteen ja ensisijaisen kodin, mikä ei merkitse sitä etteikö toinen vanhempi voisi yhtäläisesti tavata lastaan oman halunsa ja toiveensa mukaisesti. Toisinaan lapsi asuu kummankin vanhemman luona saman verran yhtäjaksoisesti, mutta tässä tulisi kuunnella lasta ja hänen voimavaroja ja toiveita. Kaikki lapset eivät kykene viikko-viikko asumiseen, eivätkä kaikki vanhemmat. Joskus lapselle merkitsee paljon ensisijaisen kodin määrittyminen, jotta lapsi kokee kuuluvansa jonnekin, vaikka toinen vanhempi olisi lapselle yhtä tärkeä. Tilanteen voi aina muuttaa lasta kuunnellen kun lapsi kypsyy ja aikuiset hänen mukanaan. Lapsi kasvattaa vanhempiaan yksilöllisyyteensä sekä vanhempana kokoa ajan. Lähivanhempi myös kirjataan kelassa ja sosiaalipalveluissa yksinhuoltajaksi, sillä vaikka lainsäädäntö ja etuudet muuttuvat byrokratia mukautuu hitaasti. Toisaalta saatetaan tehdä suoraan sopimus jossa toinen vanhempi määritellään yksinhuoltajaksi ja silti toisen vanhemman tapaamisoikeus säilyy ja toisinaan myös elatusvelvollisuus. Esim. tilanteet joissa vanhemmat asuvat eripaikkakunnilla tai eri maassa, jolloin lapsen päivittäinen arkiasioiden hoitaminen helpottuu. Lapsen vanhempi saattaa saada yksinhuoltajuuden toisen vanhemman ollessa kykenemätön huoltajuuteen, tällöinkin syyt voivat olla moninaiset, eikä toinen vanhempi aina ole väkivaltainen juokale vaan taustalla saattaa olla vaikka kolari jossa toinen vanhempi on loukkaantunut niin pahoin ettei ole kykenevä holhoukseen. Totaali yksinhuoltajuus on yhden vanhemman perhe, jossa ei ole toista vanhempaa mukana taloudellisesti eikä henkisesti. Vanhempi on, joko yksin halunnut lapsen, jolloin hän on, joko löytänyt luovuttajan tai saanut hedelmällisyyshoitoja. Toisinaan totaali yksinhuoltajaksi ei haluta vaan toinen puolisko ei ole halunnut olla mukana tai suhde on yksinkertaisesti päättynyt.

 

Suomessa yhdenvanhemman perheitä oli 2013 119 545 eli 20,9% kaikista perheistä (näistä perheistä koostui isä +lapset –perheitä 16 163 13,7%). Suomen kaikista yhden vanhemman perheistä 29 098 sai toimeentulotukea. Vastaavasti kahden vanhemman perheistä tukea sai 22 247 perhettä, jolloin äkkiseltään katsottuna ero ei ole niin suuren suuri. Kuten yllä voidaan lukea tukea tarvitsevia perheitä löytyy niin yhden kuin kahden vanhemman perheen joukosta, ja prosentuaalisesti apua tarvitsevista ei yhden vanhemman perheet ole johtavassa asemassa. En tiedä ovatko ykkösenä vanhukset, mikä oletettavasti olisi yksi kasvavista ryhmistä ikääntyvien määrän kasvaessa vai todellisuudessa alkoholi- tai huumeriippuvaiset, jotka jollain tavalla ovat itse aiheuttaneet omat riippuvuutensa. Silti heitä syyllistämättä, sillä jokaisella on tarina kerrottavanaan ja aina mahdollisuus taistella omasta elämästään.

 

Lapsen (lähi)huoltaja saa lapsesta lapsilisän, joka on kaikkien suomalaisten perheiden oikeus. Yksinhuoltajalla on myös mahdollista saada lapsesta elatustukea, joka määräytyy joko toisen vanhemman tulojen mukaan tai minimin mukaan, joka tällä hetkellä on suomessa 154,77 euroa. Kela on velvollinen maksamaan vain tämän minimin niissäkin tilanteissa jolloin toinen vanhemmista on jättänyt toistuvasti maksamatta elatustukensa. Elatustuki on ulosotto kelvollinen velvoite etävanhemmalle. Lapsilisä määräytyy lasten määrän mukaan, johon tulee yksinhuoltaja lisä. Jos on työtön saa peruspäivärahaa tai ansiosidonnaista tasan saman verran ja samassa suhteessa kuin muutkin suomalaiset. Sairaana tai töissä ollessa saa tasan saman verran kuin muutkin suomalaiset samassa tilanteessa ja samalla ammatilla ja työiällä saisivat. Menot ovat yksilölliset niin asuntokulut riippuen vuokra- tai omistusasunnosta sekä yhtiövastikkeista. Sähkö- ja vesi määräytyy samassa suhteessa kuin toisillakin perheillä tai suomalaisilla. Ruokaa kuluu sen verran kuin perheessä on ihmisiä tai kasvavia lapsia/teinejä. Tunnetusti pojat syövät jossain kohtaa elämässään määrättömästi 😉 Vaatekulut eivät ole suhteessa merkkiin vaan sääoloihin ja tarpeisiin ja lasten kasvamiseen, mutta tämäkin on suhteessa sama yhden tai kahden vanhemman perheissä, tosin kahden vanhemman perheessä kaksi ihmistä tuo osansa perheen pottiin, on se sitten kodinhoidontuki, palkka, sairaseläke yms, you name it. Me olemme perheitä, yksilöitä ja tarvitsevia kaikissa ushteissa yhtä paljon kuin jokainen aikuinen tai lapsi on. Useimmiten yksi vanhempi laittaa lapsen/lasten edut omiensa edelle, jolloin tässä maassa on useampia itsensä piippuun vetäviä vanhempia, joiden rinnalla ei toista aikuista ole tukemassa ja kantamassa osaa vastuusta, jälleen useammin omasta tahdostaan tai parisuhteen epäonnistumisen vuoksi, josta nämä kaksi aikuista joutuvat lopunelämäänsä joko kokemaan syyllisyyttä yhteiskunnasta käsin vaikka olisivat itse erikseen ja yhdessä todenneet lapsen parhaaksi kahden itseään rakastavan vanhemman hyvinvoinnin, jonka merkitys pitäisi olla suurempi kuin riitaisen ja kahden aikuisen huonovointisuuden suhteessa jonka sisällä lapsi joutuu elämään. Kuten sanottu todellisuus on monimutkainen, eikä usein mustavalkoiseen ajatusmaailmaan mahdu sivilisaatiosta eritavoin erottuvat prismat, joiden varassa yhteiskunnan lapset kasvaa, kehittyy ja voi hyvin.

 

Kun olemme päässeet tällaiseen edistykselliseen lopputulokseen että jokainen perhe on ideaalinen ydinperheen muoto, niin voidaan päätellä että tällaisissa perheissä toteutuu sama moninaisuus kuin perinteisen mielikuvan ydin perheissä ja voidaankin pohtia perheen arkea lähikuvassa, silloin kun perhe on normit täyttävä eli perheessä käydään koulua, opiskellaan, ollaan töissä ja pääsääntöisesti voidaan hyvin. Suomalaisessa perheessä jokainen lapsi käy koulua, pääsee esiopetukseen, käy hoidossa tarpeen mukaan ja saa neuvolapalveluja ja sairaanhoitoa. Aikuiset käyvät töissä, sairastuvat ja loukkaantuvat, opiskelevat ja jatko-opiskelevat ja ennen kaikkea saavat rakastaa ja kunnioittaa lapsiaan samassa suhteessa riippumatta huoltajuuden määritelmästään tai riippumatta seksuaalisesta suuntautumisesta, tässä alleviivaan aikuisten suhteita toisiin aikuisiin, jotta provokatiivisilta vasta argumentaatioilta säästyttäisiin. Toisin sanoen siinä naapurin yksinhuoltajan perheessä eletään samojen kriteerien mukaan, usein joskus säntillisemmin kuin verrannollisissa kahden vanhemman talouksissa, sillä toisin kuin kahden vanhemman perheen talouksissa yksinhuoltaja on yksin vastuussa kaikesta, jolloin saadakseen kaiken sujumaan on asiat laitettava aikatauluun saadakseen arjen rullaamaan.

 

Kuluttaakin voi monella tapaa sopivasti sekä turhaan ja jopa pröystäillen, toki elintaso saa näkyä, mutta ns. kerskakulutuskulttuurissa kierrätys, uusiokäyttö ja puhtaiden raaka-aineiden käyttö on sallittu, jopa toivottu, siihen pystyy yksinhuoltajakin, eikä se tee kenestäkään koulun käytävillä pilkattavaa köyhimystä, eikä köyhyyskään ole häpeä, sillä maailmassa voi elää monien arvojen mukaan ja rahan arvo ei ole niistä tärkein. Vaatteet ja käyttötavarat voidaan kierrättää kierrätyskeskusten, kirppareiden (live/fb/muu some), hyväntekeväisyys ryhmien ja järjestöjen kautta, sekä ystävä ja sukulaisten kesken (näihin voi yh:kin osallistua ja laittaa hyvän kiertämään). Tavara paljoudesta varmasti löytyy jokaiselle jotakin sekä niitä jotka eivät enää tarvitse. Itselle pieniksi tai suuriksi käynyt hyvä materiaali on kierrätettävissä, sitä on turha kasata nurkkiin sillä ei se siellä ketään lämmitä, edes omistajaansa. Hyvissä vaatteissa kulkeminen ei myöskään merkitse sitä että kuluttaisi ylin määrin tai veisi lusikan lapsensa suusta. Tarkoin ja täsmällisin ostoksin sekä kaikki vaihtoehdot käyttäen kykenee elämään suhteellisen hyvää elämää ilman tuhansien eurojen tulojakin. Tarvitaan vähän kärsivällisyyttä, paljon mielikuvitusta mutta ennen kaikkea halua selvitä.

mustikat.jpg

Ruoka on yksi käsittämättömyyksiin kultivoitu ja eskaloitunut hyödyke, nautinto ja ennen kaikkea perustarve. Puhtaat esikäsittelemättömät raaka-aineet ovat suhteellisen edullisia, niitä saa kerralla paljon ja niistä voi valmistaa upeita kokonaisuuksia niin pienten lasten kuin vähän isompienkin mieleen. Useimmiten mitä puhtaampaa ja yksinkertaisempaa sitä maittavampaa ja terveellisempää ja lapsen suuhun sopivampaa ruokaa saadaan. Tutkimuksissa on todettu kuinka haitallista valmisruoka on, mutta on myös helposti arjessa laskettavissa kuinka kallista se on raaka-aineisiin verrattuna. Kaikkea ei suinkaan tarvitse tehdä, paitsi kun on aikaa kokata lasten kanssa ajalla ja ilolla yhdessä. Arjessa on lupa ostaa kaupasta valmiita pastoja, käsiteltyjä riisejä tai vaikka esikäsiteltyä ohraa, mutta mitä puhtaampaa sitä terveellisempää saa. Kasvattamalla itse tai luonnosta keräämällä säästää myös suuren siivun ja saa aterioihinsa puhtaita raaka-aineita. Ruuassa kyse on lähinnä viitseliäisyydestä mutta myös siitä että kuvitellaan ruuan teon vievän suuria ponnistuksia ja paljon aikaa. Useimmat ruuat saa tehtyä viidessätoista minuutissa joko täysin kypsiksi tai uuniin kypsymään. Ruokaa jaksaa odottaa syötyään välipalan ruisleipää, jogurtin ja banaanin. Silloin kun ruoka on uunissa voi käydä ulkona, pelata lautapeliä, kattaa pöydän ja tehdä läksyjä, viettää sitä ns. ”laatuaikaa”.

 

Perheen kaikki aika on laatuaikaa, sillä sitä se perhe elämä on, yhteisiä aamutoimia, hukattuja sukkia, rikkimenneitä kenkiä tai hampaiden pesua ennen nukkumaan menoa. Ruuhka vuosien ja nykyihmisten kiireellisten aikataulujen demonisointi ja oman ajan ihannointi ovat asettaneet maailman päälaelleen. Ihminen elää omaa aikaansa omassa perheessään sillä laadulla jonka itse siihen panostaa, eikä se ole kiinni yksinhuoltajuudesta saatikka ydinperheistä eikä edes sukupuolesta, vaikka totta on että yksinhuoltaja tekee kahden aikuisen edestä perheensä eteen ja vuoksi. Ihminen on itse luonut omat ahtaat kategoriansa, ideaalinsa ja norminsa, joihin kukaan ei todellisuudessa yllä. Jokainen väsyy, jokaista särkee, jokaista itkettää mutta jokaista myös naurattaa, huvittaa tai tanssittaa, eikä sillä suuresti ole merkitystä missä säädyssä, kenen kanssa tai kuinka monen lapsen kanssa siinnä elää.

 

Eikä se naapurin yksinhuoltaja ole tulossa siihen sinun ruokapöytääsi viemään sinulta lusikkaa suusta tai varastamaan sinun puolisoasi, eikä se naapurin yksinhuoltaja ole tulossa repimään sinua tai puolisoasi housunkauluksesta puutteessaan, koska sillä naapurin yksinhuoltajalla on oma elämä elettävänään, jossa lapsi on edellisenä yönä itkenyt korvatulehdustaan, koululaisen lenkkarit ovat hajonneet liikuntatunnilla ja ennen seuraava olisi ehdittävä (ja kyettävä) hommaamaan uudet, töissä on uusi projekti meneillään eikä työstressi jätä kotiovellakaan, ja siellä oven takana odottavat tekemättömät ruuat, pesemättömät pyykit, kerättävät lelut, sukat ja unohdetut ulkovaatteet ja vietävät roskikset. Sohvalle pääsee hetkeksi yhdeksän jälkeen viettämään sitä laadullista omaa-aikaa, ellei ole nukahtanut lapsen viereen nukutuspuuhissa. Kaiken tämän keskellä saattaa olla edessä uusi työ, uuden ammatin opiskelu, uuden kodin hankinta tai jokin muu suurempi muutos, sillä jokaisessa perheessä tässä Suomen maassa saattaa tapahtua, tulla uutta ja muuttua asiat, sillä sitä on elämä.

 

Lisäksi muistutan ettei yksihuoltaja ole perheessään yksin, sillä perheeseen kuuluvat myös lapset joiden elämään hyvä naapuri vaikutat yhtälailla puheillasi. Yksinhuoltajan perheessä lapset ovat yhtä tärkeitä, yhtä ihania ja yhtä rakastettuja kuin kahdenvanhemman perheessä, joskus jopa rakastetumpia sillä yhden vanhemman perheen aikuisen ei tarvitse jakaa aikaansa puolisolleen lasten lisäksi, vaan aikaa vietetään lasten kanssa lasten puuhasteluissa ja arkisissa jutuissa yhdessä. Lapset opetetaan vastuuseen, heitä opetetaan tekemään arkiaskareita ja heitä opetetaan itsenäisyyteen samalla kun lapsia kasvatetaan kunnioittamaan toisia, erilaisuutta ja kunnioittamaan. Yksinhuoltajan perhe ei eroa toisista lapsi perheistä muussa kuin aikuisten määrässä, jota voidaan kompensoida isovanhempien tai ystävä perheiden aikuisten sekä koulujen, tarhojen ja muiden kasvatusvastuuta kantavien aikuisten määrällä, lasten turvallisuutta etusijalla pitäen. Rakas natiseva naapuri sinä et uskoakseni ole yksi niistä.

 

Ja rakas yksinhuoltajan huolta ja paineita kantava naapuri, se sinun yksinhuoltaja naapurisi maksaa ihan takuulla kaikesta omat veronsa valtiolle, yhteiskunnalle, kirkolle ja kaikille mahdollisille tahoille myös itselleen ja lapsilleen, joten sinä et ole kannattelemassa tätä yhteiskuntaa yksin etkä eteenkään sen naapurisi hyvinvointia vaan ennemminkin mollaamalla, utopioimalla, suurentelemalla, juoruilemalla, jaarittelemalla ja kaikilla muilla keinoilla joilla jaat itsellesi rakkaita, mutta kaikille muille raskaita ja ah niin paatoksellisia mielipiteitäsi tekemässä tämän yksinhuoltajan mutta eteenkin tämän yksinhuoltajan vaalimalla vaalimien lasten arjesta raskaampaa, kovempaa ja turhauttavampaa, sillä kaiken sen normaalin arjen ja elämän keskellä yksinhuoltaja joutuu huolehtimaan sinun sanomisistasi, kuulemaan niiden kaiut ympäristössään ja suojelemaan lapsiaan niiltä ja sinulta. Viimeinen alleviivaus en puhu kenestäkään ja silti kaikista, sillä puhun jokaisesta niistä jotka jaksavat jauhaa yksinhuoltajista ja niiden suurista taivaita hipovista tuista ja muita omien korviensa välissä hapattuneita juttuja.

 

En ehkä puhu kaikkien yksihuoltajien suulla, mutta puhun jokaisen yksinhuoltajan puolesta omalla suullani. Tässä maailmassa on yhtä monta mahdollisuutta kun on ihmistä, ehkä hyvinvointi valtioissa mahdollisuudet ovat moninkertaiset muihin verrattuna, mutta elämää ja sen arvoa voidaan mitata niin monin erilaisin arvoin, kuten edellä olen sanonut. Yksinhuoltajuus ei ole sellainen mittari jolla kenenkään elämää tulisi mitata, eteenkään lasten elämää tai lasten kustannuksella.

 

 

kumpparit.jpg

 

 

Liitteistä löytyy tieto niin kelan tuista, erilaisista vertaistukea antavia, asiaan perehtyneitä ja yksinhuoltajuuden asioita eteenpäin vievistä liitoista kuin myös kooste erilaisia yksinhuoltajuuteen liittyviä artikkeleita sekä lukemiani postauksia yms. artikkeleita joiden kautta olen saanut kirjoitukseeni lisäpontta. Kirjoituksessani puhutaan terveellisestä ruuasta ja puhtaista raaka-aineista johon löytyy myös esim. Marttojen ruokaneuvoja.

 

LIITTEET

http://www.infopankki.fi/fi/elama-suomessa/perhe/erilaisia-perheita

http://vaestoliitto-fi-bin.directo.fi/@Bin/15ac0fd9a73d95c740ddff7c6abb6ae9/1476438689/application/pdf/3098673/MIKÄPERHE_nettikirja.pdf

 

http://www.kela.fi/etuuksienmaksu/perhe-etuudet

http://www.kela.fi/tuet-ja-palvelut

https://www.suomi.fi/suomifi/suomi/palvelut_aiheittain/perhe_ja_sosiaalipalvelut/lastenhoito/yksinhuoltajuus_ja_elatusvelvollisuus/index.html

http://www.yvpl.fi/media/yhden-vanhemman-perheet-tilastoina/

 

http://www.yvpl.fi/etusivu/

http://totaaliyharit.wixsite.com/totaaliyharit

http://www.yvpl.fi/jaesenyhdistykset-ja-niiden-tapahtumat/

 

http://www.hs.fi/elama/a1305955033338

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/05/05/odotatko-lasta-yksin-tassa-kokeneiden-totaaliyhareiden-vinkit-sinulle

http://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/49441-yksinhuoltaja-ei-saisi-valittaa

http://www.hs.fi/elama/a1467778820314?jako=4a081974f4b98f46382aaeb92b38ae41&ref=fb-share

 

http://www.pohjalainen.fi/mielipide/kolumnit/yhteiskunnan-loiset-1.1289658

http://www.meidanperhe.fi/keskustelu/22195/ketju/gallup_yksinhuoltajien_tuloista_ja_menoista_

 

http://www.vauva.fi/keskustelu/4295515/ketju/yksinhuoltajan_kela_tuet_valtavia

http://kaksplus.fi/threads/yksinhuoltajan-tuet.2254181/

http://www.tiede.fi/keskustelu/22641/ketju/yksinhuoltajaaitien_lasten_huonot_elamantavat

http://keskustelu.suomi24.fi/t/3846138/quotala-yleistaquot

 

http://www.iltalehti.fi/terveys/2013123017881683_tr.shtml

http://tieku.fi/ihminen/terveys/viikonlopun-roskaruoka-turmelee-terveen-arjen-hyodyt

http://www.terve.fi/aiheet/roskaruoka

http://www.kaleva.fi/juttutupa/terveys-ja-hyvinvointi/roskaruoka-lisaa-sairastumisriskia/4115547

 

http://yle.fi/uutiset/3-6206493

http://www.ruokatieto.fi/uutiset/tuoreempi-kouluruoka-parantaa-oppimistuloksia-britanniassa

http://www.martat.fi/aikuispakkaus/keittio/ruokaostosten-suunnittelu/

http://www.martat.fi/ruoka/ruoanvalmistus/edullinen-kotiruoka/

http://www.hs.fi/ruoka/a1427261786594

http://www.kaleva.fi/teemat/hyva-elama/luonnonantimet-ja-kotiruoka-kunniaan/369868/

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Avainsanat:
Suhteet Ystävät ja perhe Hyvä olo Vanhemmuus
hanna siivola

Tänään sain tarpeeksi…

Elämä on mielenkiintoista. Eläessämme tämän sähköisen tietokirjallisuuden sekä googlen että wikipedian tietoaikakautta. Jokainen yksilö muuttuu terapeutiksi, psykolokiksi ja tieteilijäksi, joilla on siten täydellinen oikeus diagnosoida naapurinsa sairaaksi, hulluksi ja skitsofreenikoksi ilman päteviä todistuksia, vuoksikausien opintoja ja veden pitäviä todisteita. Tokihan se on hyvin vaikeaa sanoa että on erehtynyt, koska eihän kukaan halua näyttää olleensa väärässä. Samaa voisi sanoa niistä jotka uskovat kaiken. Mitä he siis ovat? Ihmisiä jotka ovat sokeasti kuunnelleet juoruja, jatkaneet puheita ja vähän lisäilleet niiden joukkoon omiaan. Ketä sitten pidetään valehtelijana tai esittäjänä tai syyllisenä siihen kaikkeen, no totta kai itse juorujen kohdetta, sitä kenestä puhutaan. Usein kyseessä on henkilö, joka on halunnut elää omassa rauhassaan eikä useimmiten ole itse edes paikalla saatikka tietoinen jutuista joita kerrotaan. Paitsi ettei kukaan elä tyhjiössä, eikä kukaan ole niin kuuro saatikka omissa asioissaan kiinni ettei kuulisi tai hahmottaisi ympärillään tapahtuvia asioita. Saisi pientä hämärää kuvaa siitä, että jotain tapahtuu.

 

Aina ei ole voimavaroja kohdata tai tehdä asioille jotain. Aina elämän tilanteet eivät ole sellaisia että voisi, jaksaisi tai kykenisi tekemään kaikille asioille ympärillään jotain. Sillä jokaisella (luulisi) on oma elämänsä elettävänä, jossa tapahtuu, sattuu ja on paljon liikkuvia osia joihin keskittyä. Eikä kukaan yksilö, joka kokee olevansa ihminen, ajattele että toinen ihminen, puolituttu tai tuntematon, jaksaa nähdä vaivaa toisen ihmisen musta maalaamisesta niin järjestelmällisesti ja jatkuvasti kuin erilainen määrä juoruja antaa ymmärtää. Tosin olen nähnyt sitä ennenkin. Olen kuunnellut ihmisiä. Olen yrittänyt sanoa, että kannattaa ensin kysyä kuin tuomita. Olen sanonut, että otan itse selvää mieluummin kuin jään kuuntelemaan mitä kenelläkään on jostakusta sanottavana. Olen mennyt syteen ja saveen mutta se on elämää ja hyvin monesti olen kohdannut upeita ihmisiä kaiken takana. Olen pyrkinyt antamaan omalla toiminnallani esimerkkiä ja ennen kaikkea pyrkinyt opettamaan lapseni kyseenalaistamaan opetetut tai kerrotut totuudet joista ihmiset tekevät totuuksia asian perusteita tietämättä. Tosin he ovat liian pieniä, että heille voisi sanoa suoraan, että jotkut ihmiset ovat niin pahoja tai pahansuopia että voivat aiheuttaa pahaa puhetta tahallaan jostakusta toisesta vain siksi että se toinen on olemassa ja mahdollisesti erilainen kuin he itse. Miksi siis ihminen, jonka pitäisi olla toiselle ihmiselle lähimmäinen tekee näin? Miksi ihminen joka on yhteisönsä jäsen  ja yhteisöllinen eläin tekee näin? Miksi ihminen joka ei ole näkyvä ilman toista ihmistä tekee näin? Miksi kukaan tekee näin? Onko se toinen ihminen niin rikki, ettei kykene itsesensuuriin? Onko se toinen niin pihalla omasta elämästään tai kemiallisesti niin sekaisin ettei kykene arvottamaan omia tekemisiään saatikka puheitaan?

 

On hyvin surullista ja kummallista kävellä kadulla ja kuulla äidin sanovan lapselleen, että kyllä se on silti hullu. Tietämättä edes kenestä tuo kyseinen ihminen puhuu, tulee hetki jolloin täytyy kyseenalaistaa tuo ihminen, tuo äiti ja hänen harkintakykynsä sekä kasvattajan taitonsa. Miten joku ihminen voi määritellä jonkun kolmannen joka ei selvästi ole niin läheinen ihminen. Millä perusteilla tuo ihminen voi määritellä toisen mielenterveyden ja samalla opettaa lapselleen että ahdistus, masennus, kipu tai mikä tahansa muu miten ihminen normaalisti reagoi pahaan hetkeen, suruun, ikävään, ujouteen tai vaikka stressiin koulussa, kotona tai muualla maailmassa. Miten siis kukaan voi määritellä toisen arvon sen mukaan mikä maailma tai sen tuoma tuska, ilo, suru tai kipu voi aiheuttaa.

 

Entä erilaiset ympäristöt joissa ihminen kehittyy ja kasvaa. Nimeämättä paikkoja löytyy kaupunkeja, kyliä, pieniä taajamia, metsiä ja maalaiskyliä. On paikkoja jossa asuu paljon ihmisiä ja välimatkat ovat lyhyitä. On paikkoja joissa asuu vähän ihmisiä ja välimatkat ovat pitkiä. On paikkoja joissa hiljaisuus soi korvissa tai paikkoja joissa erilaisista äänistä koostuu korvia huumaava meteli, joka tuuttaa korvat täyteen hälyä paikasta ja ajasta toiseen. Paikkoja joissa kuiskaus ei kuulu ennen kuin yöihmiset menevät levolle ja vähän ennen kuin aamuihmiset nousevat ylös ja palaavat arkisiin askareihinsa, tai paikkoja, joissa hetkellinen hiljaisuus huumaa korvat luonnon äänien tasaantuessa pienenä aamu hetkenä. Tuona sinisenä hetkenä luonto hiljenee lyhyeksi hetkeksi, jolloin toiset eläimet painuvat unille ja toiset vasta heräilevät, silloin maailma hengittää, ilma muuttuu raikkaaksi yön jäljiltä mutta päivän lämpö kutittelee jo varpaissa.

 

Näiden erilaisten ympäristöjen kasvatit kokevat ja näkevät maailman hyvin erilaisina. Miten ihminen katsoo maailmaansa kuuntelee, tarkkailee, tuoksuttelee tai hahmottaa tunnelmia, ilmoja tai ihmisten tunteita. Aistien tuomien ärsykkeiden hahmottaminen riippuu hyvin pitkälle siitä mitä ihminen on elämässään kokenut, missä ihminen on syntynyt ja lapsuutensa viettänyt tai mitä ja mistä tuo ihminen on kiinnostunut. Tuota kokonaisuutta sanotaan ihmisen aistiärsykkeiden kokemiseksi ja tulkitsemiseksi. Sanotaan usein että on herkkiä ja vähemmän herkkiä. Samotaan myös että on aistiyliherkkiä. Tavallaan jokainen näistä pitää paikkansa. Tästä kaikesta on tutkittua tieto, joka todistaa niiden paikkaansa pitävyyden, mutta kyseenalaistan tätä hieman. Mitä jos sanonen  että osa liittyy juuri siihen ympäristö perimään jossa yksilö syntyy, kasvaa ja kehittyy, että se on osittain myös niissä sukujuurissa johon on syntynyt. Ja jos väitän että aistien kokemisen tyylit kehittyy aikojen saatossa hitaasti eri suuntiin ihmisen muuttaessa toisenlaiseen ympäristöön, mutta että tuo kehitys tpahtuu hitaasti jopa sukupolvissa mitattavissa aika jaksoissa. Mitä jos edelleen väitän ettei kaikkea voi tai eteenkään pidä muokata, sillä ilman herkkyyttä ei näe tai kuule tai koe tietyllä lailla asioita. Entä jos väittäisin että jokaista herkkyyden tasoa tarvitaan. Entä jos sanon että kaikkia aisteja ja niiden herkkyyttä voidaan kehittää kuten myös niiden tuoman informaation havaitsemista sekä niiden tulkinnan tapoja. Tästäkin löytyy hyviä esimerkkejä arjesta kuten myös historiasta. Kukin saattaa hetkessä kyetä keksimään esimerkkejä taidokkaista ihmisistä, joiden aistien hiomiseen käyttämä aika vaikuttaa heidän taidokkuuteensa. Väitän myös että useimpia asioita voi oppia. Milloin siis maailman tarkkailu? Lintujen bongailu? Tuulen nuuskuttelu? Tai ympäröiviin ääniin (tarkoitan todellisiin ääniin) reagoimisesta on tullut sairasta? Milloin siis aistien herkkyydestä tai herkistymisestä on tullut sairasta? Milloin jonkun toisen aistin heikkouden korreloimisesta toisella aistilla on tullut sairasta tai heikkoa?

 

Toki, elämä on täynnä vaiheita. On eroja, on kuolemaa, on kipuja, on ikävää ja on eri syistä (ilman mentaalista ongelmaa tai unihäiriötä) unen puutetta. Jokainen ruuhkavuosia elävä vanhempi tietää, että on oksennustautia liikkeellä, on influenssa kausia, on hampaiden puhkeamisia, on maitoproteiiniallergioita ja korvatulehduskierteitä. Saattaa myös olla keveästi elämää viettäviä naapureita, joiden desipeli arvot eivät olisi sallittuja edes ravintoloissa, pubeissa saatikka muissa yleisissä tiloissa. On myös ihmisiä, jotka arvostelevat jatkuvasti, nakertavat toisia henkisesti tai suoraan hyökkäävät toisen yksilöllisyyttä päin, jolloin toisen yksilön minuus on vaarassa ja yksilöllisyys aiheuttaa stressiä. Syntyy eroosion kaltainen tilanne, jossa toisen minuutta hitaasti hierretään puhki, eikä armoa tunneta. Tätä tapahtuu myös parisuhteiden ulkopuolella.

 

Elämää ja ihmisyyttä voidaan katsella myös arkipäiväisten pienien tapahtumien kautta. Kaupassa käynti on normaalisti yksinkertaista, samoin kuin postimerkin ostaminen posteista tai asiamiehiltä. Pyykkääminen on mukavaa ja helppoa, usein samoin voidaan sanoa tiskaamisesta koska useimmilla on jo koneet näiden askareiden tekemistä varten. Kirjojen lainaaminen tai palauttaminen on useimmille arkea ja mukavaa ajanvietettä. Laskujen maksaminenkin on nykyään todella helppoa, sillä ei tarvita kuin älypuhelin ja laskun viivakoodi. Mutta kun sattuma astuu peliin saattaa tuosta yksinkertaisesta asiasta tulla huomiota herättävän vaikea tai silmiin pistävä tapahtuma. Usein vanhuksien kohdalla tämä ymmärretään tai selkeästi ja näkyvästi kehitysvammaisen. Mutta kun aikuinen ihminen sammaltaa, änkyttää tai silmät harittaa ja hikoilee, tai on seisahtunut pitelemään ovea pidemmäksi kuin toviksi, tai maksaa laskut samaan hetkeen kahdesti, kysyy saman asian uudelleen jo neljännen kerran tai suoranaisesti pökertyy ihmisten jalkoihin, useimmiten ajatellaan ensimmäiseksi pahinta, sitä mikä tekee toisesta normien mukaan epäilyttävän ja huonon ihmisen, jota lasten ja oikeiden hyvien ihmisten on varottava.

 

Ensimmäiseksi ei oteta selvää onko ihmisellä kaulassaan tai kädessään sairaudesta kertovaa riipusta, ei kysytä miten voit tai vähän pidempään tarkkailla toisen tilaa ja oteta selvää. Sillä onhan se toki kaupan ovella kesäpäivänä seisova ihminen hassu näky jolle voi vähän nauraa. Tai suusta sylki vana valuen maassa makaava nuori epäilyttävä ja oksettava näky, joka pitää kiertää ja lapsiakin vielä varoiteltava ohi mennessä. Totta kai onhan se kamalaa jos tavallisesti ja muuten mukavasti pukeutuneella aikuisella ihmisellä on tullut kuset housuun ja käsivarsissa on naarmuja tai otsassa ventti, eihän sille ole muuta selitystä kuin huumeet, alkoholi ja huono elämä. Maailma jossa ei hyväksytä heikkouksia, ei myöskään hyväksytä virheitä eli asioita jotka rikkovat tavanomaisuuden. Tässä tietoa täynnä olevassa maailmassa on järkyttävää huomata kävelevänsä aikuisten ihmisten ohi jotka haukkuvat hulluksi raskaana olevaa nuorta mykkää naista jolla on paniikkikohtaus meneillään. Miksi on niin vaikeaa kysyä miten voit? Kysyä onko kaikki hyvin? Eikö olisi helpompaa kysyä tuhat kertaa turhaan ja yhden kerran lisää ja päätyä tilanteeseen jossa on oikea hätä kuin kävellä ohi ja lukea seuraavan päivän lehdestä ettei sitä naista siellä kadun kulmassa auttanut kukaan. Eikö olisi helpompaa aamulla hakea se lehti sieltä laatikosta ja keittää kahvit tietäen että itse on ollut vaikuttamassa siihen ettei tuo raskaana ollut, mykkä nainen ole jäänyt sinne tien poskeen ja paleltunut kuoliaaksi.

 

Nykytekniikan aikakaudella en myöskään ymmärrä ettei tekniikan moninaisuuden aikana ymmärrettäisi sitä tekniikan tuomaa vapautta joka on kuin kaksiteräinen miekka luodessaan väärin käytettynä häpeää. Puhutaan koulukiusaamisesta netin välityksellä. Entisaikaan kiusaaminen ilman maailman laajuista verkostoa ja siellä kiusatusta nöyryyttävä materiaalia levittäviä ihmisiä jäi niiden seinien sisälle jossa kaikki tapahtui. Voidaan siis pohtia kuinka pysyvää onkaan netin välityksellä suoritettu kiusaaminen. Aina voi löytyä joku kenen koneelle on tallentunut se pätkä, jossa jonkun päälle on heitetty virtsaa tai jossa jonkun pää on upotettu vessan pönttöön tai jossa liikaa juonutta nuorta kuvataan oksentamassa ja paljon muuta.  Lisäksi kuinka helppoa tänä päivänä on kuvan muokkaus ja tekaistujen materiaalien teko, riippuen mitä tai miten toista halutaan nöyryyttää. Toisaalta ei myöskään selvästi ja usein ymmärretä tekniikan vapauttavaa käyttömahdollisuutta kuulokkeiden, kaiuttimien sekä tietokoneisiin kehitettyjen erilaisten ohjelmien avulla opiskella, puhua ja olla kontaktissa tärkeimpien ihmistensä kanssa missä ja milloin vain.

 

Jokainen harkitsematon vanhempi ja jokainen harkitsematon määritelmä toisesta ihmisestä, kasvattaa lasta uskoon, jossa omat pahat olot muuttuvat heikkouksiksi jopa sairaudeksi. Jolloin niiden näkeminen toisessa muuttaa toisen heikoksi ja antaa nuorelle oikeudet kohdella vierustoveriaan huonosti. Näin kasvatetaan toisia ja itseään aliarvioivia aikuisia joille tasavertaisuus ja tasa-arvoisuus ovat puhdasta sanahelinää. Ihminen joka ei arvosta itseään ei kunnioita toista eikä myöskään toisen yksilön rajoja on yksilö jolle toisen haukkuminen, arvioiminen ja huonosti kohtelu on itsestään selvyys. Jolloin toista ei nähdä kanssa ihmisenä jolla on oikeuksia elää omaa elämää rauhassa ja vapaasti. Eteenkään kun tuo toinen ei ole hyökkäämässä, häiritsemässä tai muuten vaikuttamassa vapauteen edellisen yksilön elää omaa elämäänsä sellaisenaan kun sen kokevat oikeaksi jolloin tuo toinen yksilö ei myöskään halua satuttaa toista ihmistä vaan elää ihmisiä kunnioittaen, ihmisistä välittäen ja uskoen toisten ihmisen oikeuksiin ja arvostaen elämää sinällään.

 

On totta että kun kaksi erilaista maailmaa kohtaa syntyy joko jotain kaunista tai päädytään törmäyskurssille. Kohtaamisten avulla yksilöt oppivat elämää, ihmisyyttä ja jotain  uutta itsestään ja toisista (on kyseessä sitten ystävyys, kaveruus tai vain hetken kohtaaminen). Näissä kohtaamisissa ihmisyys toteutuu sinällään. Silloin kun kahden yksilön elämä ja tavat päätyvät törmäys kurssille, eikä toiselle anneta mahdollisuutta olla ja elää omaa elämäänsä sellaisenaan, ei kyetä näkemään toista vaan pyritään ajattelemaan, että ainoa oikea tapa elää on se oma tapa. Silloin kun toiselle yksilölle tärkeä muuttuu toisen yksilön silmissä oudoksi, jopa sairaaksi, ei yksilön vapautta enää kunnioiteta. Sokeassa oikeassa olemisen uskossa pyritään todistamaan, että se oma tapa päihittää toisen tavan. Kun ei katsota ihmisyyttä syvemmälle vaan nähdään kaikki oma oikeana ja toisen vääränä jolloin rento muuttuu laiskuudeksi, hauska muuttuu tylsyydeksi tai hiljaisuus muuttuu uhaksi, kyyläykseksi tai vaikka tyhmyydeksi. Kun kirjan lukeminen muuttuu vakoiluksi, kun lapsen kanssa leikkiminen muuttuu esittämiseksi, kun hiljainen ja rauhallinen puhe ja oleminen muuttuu peloksi, niin miten silloin voidaan saavuttaa tasavertainen ja rauhanomainen rinnakkain elo eroavaisuuksista huolimatta. Miten saada toinen tajuamaan ne kriteerit joilla elää ja joita arvostaa? Tai miten se toinen saadaan ymmärtämään, että kunnioittamalla erilaisia tapoja kunnioitetaan yksilöllisyyttä?

 

Omaa elämäänsä voi toteuttaa niin ettei häiritse toista. Sillä vain elämällä voi nähdä. Vain elämällä voi oppia. Vain elämällä voi kokea. Vain elämällä on merkitystä. Jokaisella on oma menneisyytensä, jokaisella on oma historiansa ja jokaisella on oma yksilöllisyytensä ja kohdatessaan elämän, oman yksilöllisyytensä ja herkkyytensä (mitä ikinä ne kenellekin sitten ovat) voidaan antaa toistemme elää rauhassa, kunnioittaen ja ihmisenä ihmiselle. Me olemme toisillemme usein naapureita tai satunnaisia lähimmäisiä ja hyvin harvoin lämmöllä ajateltavia rakkaimpia tai lähellä eläviä ystäviä perhettä lukuun ottamatta. Loppuun on pakko pohtia miksei kukaan kyseen alaista suurina totuuksina eteen tuotuja asioita. Jos kerran kyseenalaistetaan jumala, uskonto ja isänmaa niin miksi juorut tai niiden pikkusieluiset levittäjät kasvavat ja kukoistavat kenenkään katkaisematta niiden siipiä. Miksi tiedostamattomuus kasvaa ja muuttuu itse oikeudeksi ennemmin kuin tiedostavuus? Miksi tiedon ollessa helposti saatavilla ei etsitä sitä ja opita kohtaamaan toinen toisiamme?

 

Tietoisuuteen tarvitaan toisia – useita toisia – jotka sanovat ääneen ettei näin saa kohdella ketään, että erilaisuus on hyvästä, että jokaisella on oikeus tulla kohdelluksi ihmisarvoisesti. Että kysymällä kunnioitat ja osoitat ihmisarvoa toinen toiselle, etkä vahingossa tule jättäneeksi ketään heitteille. Juorut – yksin niitä ei saa katki kukaan, mutta useamman jättäessä ne oman onnensa nojaan, lopettamalla tarinoiden siipien kahisuttamisen olemalla hiljaa tai protestoimalla saadaan voimaa jonka avulla voidaan muuttaa asioiden kulkua. Muuttamalla hetket toistemme kanssa keskusluiksi elämästä, filosofiasta, rakkaudesta, surusta – oman elämän – suurista asioista päästään pitkälle ja toteutetaan ihmisarvoista elämää rakastaen ja kunnioittaen toinen toisiamme.

Avainsanat:
Puheenaiheet Vanhemmuus Ajattelin tänään Syvällistä