Haluan lisätä vielä;
Ajatelkaapa yksilöä, joka tahtoen tai tahtomattaan erottuu joukosta. Ihmistä, joka elää irrottautuen näennäisyyksien normeista elääkseen normeilla, jotka kunnioittavat ihmisyyttä, lähimmäisyyttä, rakkautta ja luonnollisen ihmisyyden mukaisuutta, jossa läheisyys, hyvänä kohtelu ja toisien auttaminen ovat etusijalla. Kyseessä on mahdollisesti ihminen, joka ei usko nykyaikaiseen kyynärpää taktiikkaan ja siihen että se jollain on isoin voittaa, on kyseessä pankkitili tai mikä tahansa muu varustus. Kyseessä voi olla ihminen, joka näkee maailman pehmeänä, kokee ihmisten kyyneleet ominaan, saattaa vajota ajatuksiinsa nähdessään, jotain kaunista tai iloitsee lapsen kanssa näkemästään iloisen kirjavasta perhosesta, tuhisevasta siilistä tai kevät tuulen tuoksusta lapsenkaltaisella kokonaisvaltaisuudella. Kyseessä on ihminen, joka uskoo, että katseen tavoittaessa kaksi erillistä yksilöä voivat kohdata mistä tahansa luokitteluista riippumatta, sillä ihmisyys on maailmanlaajuinen käsite, jonka sisällä jokainen on samanarvoinen ja yhtä tärkeä rakkauden, läheisyyden ja yhteyden silmissä.
On myös ymmärrettävää, että ihmisille tulee tarve hengähdystaukoihin tässä nykyaikaisessa länsimaalaisessa kulttuurissa jossa teot, pyrkyryys, jatkuvan läsnäolon, saatavauuden ja paikalla olon vaateet verottavat ihmisyyden, voimavarojen ja kestävyyden kokonaisvaltaista olemusta, jolla ihminen on persoona, rakasvata vanhempi, yksilö yhteiskunnassa toisia yksilöitä kohtaamassa, työntekijä työyhteisössään inhimillisenä persoonana – miten silloin jaksaisikaan aina olla lähellä, katsoa kohti – suoraan silmiin, kohdata, nähdä toisen yksilön tarpeet omiensa lisäksi, ottaa vastaan, antaa läheisyyttä, hellyyttä ja olemassa oloaan.
Ihminen on kokonaisuus, jossa yhden kohdan liikakäyttö aiheuttaa muiden lamaantumisen, totaalisen uupumisen tai häivyttää niiden olemassa olon – vie niiltä tilan elää, näyttäytyä, tulla koetuiksi ja tosiksi. Harmoniaa, tasapainoa, meditaatiota, joogaa – ihmisyys on tasapainoilua ilman pyrkimystä. Kun vähentää vaateita, lievittää niiden kokonaisvaltaisuutta, hengittää ja antaa sen kaiken muuttua olevaksi ilman ponnistelua voi saavuttaa rakkauden, ihmisyyden, läsnäolon, lähimmäisyyden, kosketuksen ja voimaa koskettaa toista – kohdata ihmisyydellä toinen yksilö. Minusta se on ihmisen tie – täyttymys, siihen pyrkiessään ihminen voi saavuttaa vain ja ainoastaa tasapainon, jolla kykenee elämään tämän maailman kovuuden ulkopuolella – todellakin astua siitä oravanpyörästä ulos pysyen silti yhteiskunnassa ja sen jäsenenä.