Jännittää

Vaikka odotankin uutta arkea innolla ja sitä, että saan keskittyä opiskeluun ja omaan hyvinvointiini täysillä, niin silti jännittää. Entä jos en saakaan mitään aikaiseksi? Onko mahdollista, että vuoden päästä olisin vieläkin huonommassa jamassa kuin nyt? Ei voi olla. Ja siihen on uskottava.

Ehkä tämä vain tuntuu liian hyvältä ollakseen totta enkä uskalla rentoutua ennen kuin olen varmistanut kaikki asiat moneen kertaan. Mun pieni pää ei uskalla luottaa siihen, että narsistisen parisuhteen, burn-outin, äidin äkillisen kuoleman ja maailman epäempaattisimman esimiehen jälkeen olisin keksinyt sellaisen ratkaisun, joka toisi minulle pelkkää hyvää oloa. Siihen on vain uskottava Kierkegaardin tapaan; oikeaa uskoa on se, että uskaltaa hypätä tuntemattomaan. Ja kaikkien näiden vuosien jälkeen hyvä olo tuntuu melkein tuntemattomalta, jotenkin etäiseltä.

Joten hauska tutustua hyvä olo! Aion olla paras ystäväsi jo tästä päivästä lähtien 🙂