Koska mulla muutoinkin alkaa uusi elämä (jee!) niin ajattelin, että siihen tietenkin kuulu se, että tekee kaikkia niitä juttuja, joita on ajatellut haluavansa tehdä. Tai ainakin kokeilee. Tässä blogissa siis ihmetellään elämää ja siinä sivussa blogin kirjoittaja tavoittelee hyviä elämäntapoja/onnellisuutta ja parempaa fyysistä kuntoa sekä hoikempaa olomuotoa.

Listaan voi laittaa ruksin myös liikunnan kohdalle sillä maanantaina aloitin taas jumpat. Jouduin kuitenkin nöyrtymään tekemäni aikataulun edessä ja toteamaan, että vaikka joskus onkin ollut ihan ok käydä joka päivä (rankassakin) jumpassa, on fyysinen kunto tällä hetkellä sen verran kehno, että lepopäiviäkin tarvitaan (nyt siksi, että ei vaan jaksa). Eilen siis levättiin ja tänään mentiin taas.

Tauon jälkeen tunnen oloni taas kömpelöksi. Eikä sitä yhtään auta se, että näen itseni peilistä. Zumban hyvänä puolena on se ettei salissa ole peilejä, siis sen lisäksi että se on todella hauskaa. Voin siis mielessäni kuvitella, että näytän yhtä hyvältä kuin ihana ohjaaja Päivi, joka vielä tasaisin väliajoin huikkaa lavalta kuinka mahtavilta me näytetään. Zumbassa ”oma ihana tyyli” kuulostaa siltä, että me kaikki mennään tosi täydellisen letkeästi kun taas keppijumpassa ”jokainen omalla tyylillään” tarkoitti sitä, että jos katsot ympärillesi, näet kaaoksen (suojaudu siis vierustoverisi kepiltä).

Kahden jumppakerran jälkeen olo tuntuu jo siltä, että tästä on tullut rutiini. Tai että sitä rutiinia olisi nyt suhteellisen helppo alkaa ylläpitämään. Lihakset ovat hieman kipeät, mutta pää tahtoo lisää.