Stranger than paradise

Kuvien perusteella eläminen Kööpenhaminassa tapahtuu ainoastaan kauniin kotimme seinien sisällä. Oikeasti päiviin mahtuu niin opiskelua ja portfolion tekemistä kuin ihmisten tapaamista ja arkisten asioiden hoitamistakin.

Tulin vastikään kotiin tapaamasta köpisläistä ystävääni, joka on luvannut auttaa löytämään helpohkoa kesätyötä. Talutettiin nättiä fixipyörää ympäri köpistä ja käytiin tsekkaamassa muutamat kahvilat, joita ystäväni pyysi fiilistelemään, get a feel if you’d like to work here or not. Teki mieli sanoa miljoonasti kyllä; kahvilat olivat jokaikinen täynnä valkoista lattiaa ja kattoa, tummaa puuta, kaunista asiakaskuntaa ja ihanaa tunnelmaa.

Juotiin teet ja kahvit kunnon skandikesätyyliin kahvilan edessä pikkukadulla ja jatkettiin vielä maailman parhaalla inkivääri-porkkana-appelsiinismoothiella ja lempparikivennäisvedellä. Tuntui keveältä ja hyvältä.

Samainen ystävä on juuri keskellä muuttoa: kaunis yksiö trendikkäässä Norrebrossa vaihtuu pian asumiseen Tanskan Hamptonsissa eli Hellerupissa, josta ystävä ja kahdeksan muuta ovat hankkineet satavuotiaan kartanon läheltä merta. Pojat kunnostavat taloa rakkaudella, pyöräilevät ympäriinsä, asuvat sopusoinnussa ja uivat merellä. Ihanaa. Kutsu talolle kävi torstaiksi ja pian siellä onkin jo tupaantuliaisjuhlat.

Asia, joka jaksaa hämmästyttää, on köpisläisten ystävällisyys ja varaukseton mielenkiinto. Yhdessä kahviloista tutustuin ystävän ystävään ja jo hetken päästä tuntui kuin olisin keskustellut vanhan tuttavan kanssa.

Ehkä syynä on kaunis ympäristö, joka muovaa ihmisistäkin kaikin tavoin kauniita. 

P.S. Äiti! Tiedän että luet tätä, niin terveiset sinnekin. Olen syönyt tänään ihan hyvin enkä ole toistaiseksi rakastunut kehenkään renttutanskalaiseen. Eli kaikki hyvin!