”Our battered suitcases were piled on the sidewalks again; we had longer ways to go.”

Tänään rinkan sisällön suunnitteleminen ärsyttää, Kööpenhamina kuvottaa ja tekee mieli  jäädä koti-Helsinkiin juoksemaan tuttuja teitä ja tuijottamaan merta Suomenlinnan kallioilta käsin.

Tuntuu kummalta siirtää elämä kahdeksaksi viikoksi muualle oikeastaan ilman mitään painavampaa syytä kuin lapsellinen huvituksen puuska. Välillä tuntuu ettei koko häslingissä ole oikein järkeäkään.

Matkakuumeen vastareaktio varmaan. Tai ehkä pääsen tästä eroon, kunhan vaan onnistun päättämään tarvitsenko oikeasti 13 sentin kiilakorot kesäisen Köpiksen kaduille.