Ankomst til København og brudt parfumeflaske

Helsinki-Vantaalla en halunnut mennä turvatarkastukseen ja passia ojentaessa itkin, onko tässä edes mitään järkeä.

Lentokoneessa istuin kahden valkeahiuksisen amerikkalaismummon kanssa samalla rivillä. Toinen mummoista vei varaamani ikkunapaikan – annoin olla. Uuden koneen penkit hohtivat vaaleanharmaina.

Ja nyt sitä ollaan täällä, pienen turbulenssin ja lennolla päähän putkahtaneiden ajatusten saattelemana. 

Metrolipun osto kävi vaivattomasti, samoin Dybbolsbrohon suunnistaminen. Vastassa oli hymyilevä ja ihana ystävä vaikka täällä onkin pettävän harmaata.

Nyt pojat ovat missä kukakin, toinen lähti viemään bändinsä tuoreita LP-levyjä levykauppaan, toinen on vielä töissä. Istuskelen täällä sohvalla yksikseni, syön suklaata, fiilistelen tätä asuntoa (varsinkin seinällä olevaa kitsch-peuraa jota vihaan ja rakastan yhä yhtä paljon kuin edelliskerralla) ja vakoilen ohi pyöräileviä köpispoikia. Pojat palaavat varmaankin parin tunnin päästä.

Toinen jo kyseli aiotaanko pitää Arkonagaden housewarmingit. Facebookin Current locationiksi  lisäsin Copenhagen, Denmark, vaikka vannoin, etten lähtisi elostelemaan niin.

Melkein kokonaisen suklaalevyn syömisen tuomassa äklöolossa voin jo sanoa, että kyllä tämä tästä.

Vaikka lempparihajuveteni, äidiltä saatu 80-luvun Jean-Paul Gaultier olikin lentokenttäkäsittelyssä hajonnut rinkkaan ja koko tämä kämppäkin haisee nyt 80-luvulta.