Tyttären elämää ja kokemuksia äkisti sairastuneen äidin rinnalla. – mielenterveys – enkelit -harhaluuloisuus

Kastellet, Østerbro ja Nordhavn. Globaalin kommunikaatioverkoston, regionaalisen interaktion ja Médecins Sans Frontières’n solmuviidakosta on välillä hyvä poistua muuhun kuin painettuun maailmaan. Onneksi ulkona paistaa aurinko, jääkaapissa on muutama Garage-lasipullo viilenemässä ja illalla on tarkoitus lähteä ulos Suomesta tulleiden vieraiden kanssa. Kirjat meinaan tosin laskea lopullisesti käsistäni vasta iltapäivemmällä, sen verran tylsimys aion tänään olla.

Takana on kuusi tuntia ja ainakin 20 kilometriä kävelyä.  Päätettiin tänään käydä Roskildetyönantaja-Jesperin luona Nordhavnin satamassa hakemassa keltaiset rannekkeet. Näitä näyttämällä aukeavat niin leirintäalueen, keikkojen kuin Mediebyenin eli VIP-alueenkin ovet. Jesperin koboltinsinisellä varastohuoneella odotteli tuleva työpaikkamme, Kaffekværnen-auto, josta händäilemme Roskilden aikoihin Irish coffeeta ja cappuccinoja. Maceillä kansoitetun työhuoneen nurkassa lepäsi myös kasa Tuborg-tölkkejä – työntekijän […]

New York, Pariisi, Berliini ja Lontoo yhdessä, Kööpenhamina on yksinkertaisesti ihana. Istuskellaan taas parvekkeella, jutellaan alas viistonaapuri-Jacobille, aurinko paistaa. Illalla saattaa olla juhlat Nørrebrossa ja kaikki on hyvin.  P.S. Tämä raikaa meidän parvekkeelta melkein joka päivä. Fiilistelen etenkin biisin asennetta – kuinka monet laulavat ihan reteästi you’d better reconsider, you will never do better, there is […]

Tekisi mieli otsikoida jokainen kirjoitus sanoilla ihmeellinen elämä. Eilen, ennen pimeää, alakerran naapuripojat kutsuivat meidät viinilasillisille huutamalla hej. Ala-asteen hymyilytaso ylitettiin sekunnissa ja tutustuimme yhdellä iskulla melkein kaikkiin alakerran naapureihin. Juotiin punaviiniä, kuunneltiin hyvää musiikkia ja naurettiin paljon. Illemmalla pojat eivät suostuneet päästämään meitä Bakkeniin, vaan veivät meidät kuulemma autenttisempaan paikkaan muutaman poikkikadun päähän. Pelattiin biljardia, jaettiin […]

Sen jälkeen kun keksimme, että viistosti alhaalla sijaitsevan parvekkeen omistajat ovat nuoria ja komeita tanskalaisia poikia, on jokainen aurinkoinen (sekä puolipilvinen) kotonaolohetki kulunut omalla parvekkeellamme päivää paistatellessa. Kumpikaan parvekeosapuoli ei ole vielä päässyt hymyilytasoa pidemmälle ja nyt pelataankin ala-astetasoista väsytystaistelua; kuka uskaltaa ensimmäiseksi sanoa hej. Emme myöskään ole varmoja kuinka monta poikaa viisto-alakerrassa asuu, sen verran […]

Tavallinen tiistai-illan terassi-istuskelu kääntyikin aivan kummalliseen suuntaan. Tutustuimme sattumalta kahteen cooliin poikaan, toinen Nørrebrosta ja toinen kolmen poikkikadun päästä, jotka olivat viettämässä iltaansa pelaten pingistä (niin söpöä!) viileällä, mutta aurinkoisella Sønder Boulevardilla. Keskustelu alkoi pingiksestä ja soljui Covent Gardenin ja arkkitehtuurin kautta Roskildeen. Välissä pelattiin muutama erä ja istuskeltiin kiveyksellä. Seuraavaksi oltiinkin jo soittelemassa toisen […]

Tämä päivä elosteltiin Indre Byssä, twiittailtiin Ricco’sista Studiestrædella ja kierreltiin kauppoja ihan vähän. Löydettiin maailman kivoimmat takit, satiinishortsit ja t-paidat Samsøe & Samsøelta Ricco’sin jälkeen matkaa jatkettuamme ja vaikkei koko päivänä kassalle jatkoon päässeetkään muut kuin Weekdayn 50 kruunun (n. 6 euroa!) nyörisandaalit, oli kaikki ihanaa. Kotona piti päivään liittää myös ruokaa ja vähän itsensä sivistämistä. […]

Olen aiemminkin nostanut esiin yhden ehdottomista naapurustolemppareistani, Kihoskhin. Suunnittelimme tänään menevämme istuskelemaan ja katsomaan Tanska-Saksa-jalkapalloa, mutta päätimmekin tehdä fiiliskäännöksen ja viettää iltaa ehkä maailman parhaan kulmakioskin terassilla. Ostimme appelsiinimehua ja fiilistelimme pitkälle puoleenyöhön. Vieressä lippispäiset köpismiehet joivat sitruuna-San Pellegrinoa ennenkuin lähtivät rullaamaan kohti Istedgadea. Läheisen baarin lämminsävyisistä ikkunoista näkyi vilauksia jalkapallosta ja ihmisiä kulki ohi […]

Kööpenhaminaan lähtiessäni tiesin, ettei tästä reissusta tule pitkää. Opiskelupaikka, uusi koti sekä vieras elämä odottavat minua Lontoossa lokakuun alusta lähtien. Silloin ja sinne, suurkaupungin likaisuuteen, tulen rakentamaan itselleni paikan, joka toivottavasti muuttuu jonain päivänä omaksi kodiksi. Kööpenhaminallani on aikaleima, joka tikittää menemään joka aamu, kun herään parvekkeen ovien edestä. Pelivaraa tässä kujanjuoksussa ei oikein ole, sillä […]