Juoksulenkillä eilisyön maisemissa

(Surkeista puhelinkuvista välittyy toivottavasti edes murto-osa näiden kulmien charmista.)

Eilisyön kävelylenkkiseura halusi Bang og Jensenin viinilasillisten jälkeen näyttää minulle Frederiksberg Allén, sillä se on kuulemma yksi Köpiksen kauneimmista kaduista. Itsehallintoperiaatteella toimiva Frederiksberg ihan tässä Vesterbron vieressä on kaunis, vauras ja ihmeellinen sekoitus Skandinaviaa ja Keski-Euroopan isojen kaupunkien fiilistä. Osa kerrostaloista näytti lontoolaisilta, osasta tuli mieleen Pariisi.

Frederiksbergin yö oli hiljainen, kaunis ja rauhallinen. Istahdettiin Frederiksberg Allén varrelle ja ison patsaan kohdalla vastaan käveli Le Marais’ta varastetun näköinen pariskunta. Frederiksberg Allélla tuntui siltä, kuin maailmassa olisi kerrankin kaikki oikealla paikallaan. 

Kämppisystäväni on tällä hetkellä pikavisiitillä Helsingissä ja parvekkeen valtavien ikkunoiden edessä nukkuminen tyhjässä asunnossa pelotti, joten kävelyseurani jäi pitämään vahtia loppuyöksi. Aamun kirkkaus pakotti heräämään ensimmäisen kerran aamuneljältä ja uni tuli takaisin katkonaisesti.

Kun seurani lähti aloittamaan esseenkirjoituksen ja remontoinnin täyteistä päiväänsä aamupäivästä, puin neonkeltaisen juoksutoppini päälle, solmin rakkaat tossuni jalkaan ja lähdin uusintavisiitille yön lenkkipolulle. Juoksin Istedgaden ohi Frederiksbergiin ja poukkoilin Frederiksberg Allélta townhouse-katujen läpi ihmetellen yksiä Köpiksen kalleimmista taloista. Useimmat olivatkin ihan ökytalojen näköisiä – suuria valkoisia omakotitaloja keskellä kaupunkia. Pihoilla kukkivat ruusut ja muutamat julkisivut olivat kesärempassa. Kaikkialla oli melkein yhtä hiljaista kuin yöllä ja vain tasaisesti rullaava alkuiltapäivän ruuhka ja kirkas taivas muistuttivat vuorokauden ajasta.

Kotiin pingoin yhden lähikirkoista ohi ja viimeinen pitstop oli kotikulman pesula, jonka nurkille selvisin väistellen polkupyöräileviä köpisläisiä.

Nyt olen yksin ja väsyneenä kotona. Onneksi tajusin leipoa vegaanibrownieita ennen lenkille lähtöä ja taidankin käpertyä kuuntelemaan yläkerran uuden naapurin huonekalukolistelua ja odottelemaan mitä jännittävää sattuisi osumaan illaksi.