Kaffekværnenin luona kylässä

Takana on kuusi tuntia ja ainakin 20 kilometriä kävelyä. 

Päätettiin tänään käydä Roskildetyönantaja-Jesperin luona Nordhavnin satamassa hakemassa keltaiset rannekkeet. Näitä näyttämällä aukeavat niin leirintäalueen, keikkojen kuin Mediebyenin eli VIP-alueenkin ovet.

Jesperin koboltinsinisellä varastohuoneella odotteli tuleva työpaikkamme, Kaffekværnen-auto, josta händäilemme Roskilden aikoihin Irish coffeeta ja cappuccinoja. Maceillä kansoitetun työhuoneen nurkassa lepäsi myös kasa Tuborg-tölkkejä – työntekijän etuuksia kuulemma.

Kotimatka kävi Nordhavnin, Kastelletin, oopperan sekä Indre Byn kautta. Kilometrejä karttui ja hevostyttökumisaappaat saivat kyytiä.

Roskildejännitys alkaa jo kutitella jalkapohjia. Mitään odotuksia ei ole, sillä kaikki on tapahtunut niin ex tempore. Tehtiin satamalla pienet ja salaiset voitonkiljahdukset, niin uskomattomalta tämä kaikki tuntuu.

Onko ketään Roskilde-veteraania, löytyisikö muutamat vinkit hihasta?

Mitä kannattaa tehdä, keitä välttää? Mistä tietää, että kohta sataa ja mistä löytää ensiaputarvikkeita?

Jesper suositteli ainakin ajoissa leirintäalueelle menemistä, näillä keltaisilla rannekkeilla sinne pääsee pienellä etumatkalla ennen suurta rynnimistä. Telttaa ei kannata kuulemma pystyttää ainakaan aidan viereen – arvaatte varmaankin miksi.

Muuta briiffausta emme osanneet pyytääkään, niin innoissamme rannekkeista ja tarjotusta cappuccinosta olimme.

Nyt siis parhaat Roskilde- ja festariaiheiset neuvot tiskiin!