Köpisvenkoilua

Viime aikoina on jännittänyt. Vähän ehkä pelottanutkin. On tuntunut ehkä samalta kuin näyttelijästä juuri ennen esiripun nousua – tietää, että pärjää ja jaksaa, mutta hetken verran tuntuu siltä, kuin paras idea olisi pysäyttää show ja perua koko homma.

Kone nousee melkein tasan kahden viikon kuluttua aamupäivällä ja perillä olen hyvissä ajoin ennen lounasta. Seuraavat kolme päivää olen Köpiskoditon – avaimet saan käteeni vasta 1. kesäkuuta, ystäväkin seuraa perästä vasta silloin.

Omien köpisystävien ollessa kiireisiä muuttojen ja töiden kanssa pääsi ahdistus yllättämään takavasemmalta ja äkkiä. Onneksi on keksitty sijaiskoteja ja sijaisystäviä, joista toivon mukaan tippuu nopeasti turha sijais-etuliite pois. 

Pikaisella couchsurf-haulla valkkasin joukosta ihanimman – söpön tanskalaispojan (en aio edes pienesti hävetä arveluttavin kriteerein varusteltuja päätöksiäni), joka vastasikin viestiini nopeasti varovaisella ehkällä, joka kertoman mukaan täytyy ensiksi hyväksyttää kämppiksellä. Tulisi kuulemma pienoinen ruuhka, jonka osa-aiheuttajana toimii kämppiksen pääkaupunkiin reissaava veli. Syynä reissulle kämppiksen veljellä on cool Distortion.

Distortionin takia en suostu uskomaan, että kesä Kööpenhaminassa olisi minkään kokoluokan virheaskel. Kaupunki, joka muuttuu viideksi päiväksi valtaviksi katufestareiksi ei voi tehdä kenellekään mitään pahaa.