Kotikutoisen Folke Westin matkaopas Vesterbrohon

jenga1_0.jpg7_2.jpgjenga2_0.jpgjenga3_0.jpg

Maanantaiaamu todistautui maanantaimaisen harmaaksi myös täällä Kööpenhaminassa ja vaikkei lauantain Hollanti-Tanska-jalkapallon juhliminen enää väsytäkään, vetää harmaahko sää olon vähän löysäksi.

Tässä kuitenkin maanantain koristukseksi matkaopastiiviste tähänastisista Vesterbrolemppareista.

Vesterbrohon pääsee helpoiten joko kävelemällä Strøgetiltä keskusrautatieaseman kautta Istedgadelle (matkaa kertyy vajaat kaksi kilometriä ja bonuksena pääsee fiilistelemään Istedgaden alkupään kauppojen roiseja ikkunoita ja hämyisiä nurkkia) tai hyppäämällä S-junaan esimerkiksi Norreportista ja jäämällä pois Dybbølsbron asemalla, joka sijaitsee ihan Kødbyenin vieressä.

Vesterbro on kasvanut kauniiksi, jännittäväksi ja eloisaksi paikaksi. Täällä asuvat sopusoinnussa taiteilijat, lapsiperheet ja nuoret, eivätkä kerrostalonaapurit välitä viikonloppuisin aamuyöhön soivasta musiikista – kuuluuhan se kaupunkielämään. Omat naapurimme soittavat välillä bassot jytkyen Joy Divisionia ja koko kerros tuntuu tärisevän. Takaisin vastataan vaihtelevalla sekoituksella, jonne mahtuu esimerkiksi Carly Simonin Why.

Kahvila-aamiaiset ovat suosittuja täällä Köpiksessä. Sønder Boulevardilta lähtevistä pikkukaduista voi valita melkein minkä tahansa ja parkkeerata ensimmäiseen vastaantulevaan mielenkiintoiseen kahvilaan. Yksi tuttujen lemppareista on Dyrehaven, jonka aamiaista en ole vielä tosin päässyt testaamaan. Ainakin iltaisin meno on rentoa – Hancock hanasta on 30 kruunua ja baarimikot ovat ystävällisiä ja jutustelevia.

Myös itse Sønder Boulevard on ihana. Suosittelen istuskelua, ihmisten tarkkailua ja muutamaa Tuborgia hyvässä seurassa aina silloin, kun aurinko paistaa ja on lämmintä. Sønder Boulevardilla järkätään kuukausittain iso katukirppis, josta löydettiin esimerkiksi ylläolevassa kuvassa näkyvä Filippa K:n 100% merinovillapaita 30 kruunulla. Kirppiksen taustamusiikkina toimi livejazz ja ihmiset olivat kauniita ja onnellisia.

Nälän iskiessä takavasemmalta voi mukaansa napata pizzan Itzi Pitzi Pizzasta. Sinne kannattaa varata käteistä, sillä kortti ei muistaakseni toimi ollenkaan. Mikäli kerkeää, kannattaa syötävänsä noutaa klo 11:30 ja 16:00 välillä, jolloin esimerkiksi ihanan freesi juusto-sipuli-artisokka-sieni-kombo maksaa 40 kruunua ja laadukkaan lounaan saa keskiverto-Kalliopizzerian pizzan hinnalla.

Illan lähestyessä voi istuskelua jatkaa yhdessä Vesterbron useista baareista. Vakiopaikaksemme on vahvasti muodostumassa Dyrehaven, sillä se on lähes kirjaimellisesti kotioven edessä, mutta esimerkiksi Istedgade tarjoaa useita ihania paikkoja.

Bang og Jensen Istedgaden loppupäässä on yksi rakkaista lemppareista, vaikka osan köpistuttujemme mielestä se on ainoastaan too posh. Gin and tonicit ovat hyviä, eikä ehkä tule yllätyksenä, että täälläkin baarihenkilökunta on mukavaa ja rentoa.

Testaamatta on vielä Kødbyenin tarjonta ja viikonloppuna suuntaammekin varmasti Bakkeniin, jota tuntuvat kehuvan kaikki, viimeisimpänä vinkkaajana Dyrehavenin baarimikkopoika.

Mikäli ei jaksa jatkaa Kødbyeniin ja haluaa lopettaa iltansa lyhyeen, kannattaa kotimatkalla koukata Kihoshkhin kautta joka on viikonloppuisin auki aamukahteen asti. Pieni kioski Dybbølsgaden ja Sønder Boulevardin kulmalla tarjoaa hämmästyttävän laajan valikoiman import-limsoja, parmankinkkua ja hilloja ja tuntuu ihan aarteenetsinnältä. 

Tähän kondensoituun mutta jaarittelevaan pikamatkaoppaaseen ei nyt mahtunut läheskään kaikkea, mutta lupaan kirjoitella ylös vinkkejä aina, kun niitä tupsahtaa mieleen. Lupaan myös olla suhtautumatta paikkoihin mustasukkaisesti – tiedättehän sen tunteen, kun löytää jotain ihanaa josta pitää niin paljon, että sen jakaminen tuntuu väärältä.

Täällä Kööpenhaminassa melkein kaikki on niin ihanaa, että välillä tuntuu hankalalta olla suhtautumatta jokaiseen paikkaan, kauppaan, baariin ja ihmiseen mustasukkaisen omistushaluisesti.

Suhteet Oma elämä Matkat
Kommentointi suljettu väliaikaisesti.