Yöterveiset Arkonagadelta
Olen aiemminkin nostanut esiin yhden ehdottomista naapurustolemppareistani, Kihoskhin.
Suunnittelimme tänään menevämme istuskelemaan ja katsomaan Tanska-Saksa-jalkapalloa, mutta päätimmekin tehdä fiiliskäännöksen ja viettää iltaa ehkä maailman parhaan kulmakioskin terassilla. Ostimme appelsiinimehua ja fiilistelimme pitkälle puoleenyöhön.
Vieressä lippispäiset köpismiehet joivat sitruuna-San Pellegrinoa ennenkuin lähtivät rullaamaan kohti Istedgadea. Läheisen baarin lämminsävyisistä ikkunoista näkyi vilauksia jalkapallosta ja ihmisiä kulki ohi tasaiseen tahtiin.
Yksi köpisystävistämme ohitti kulmakioskin suloisen tyttöystävänsä kanssa, matkalla rautatieasemalle saattamaan Signensä junaan kohti Århusia. Tuntui sopivan kylämäiseltä, vaikka Vesterbro onkin melkein keskustaa. Sovimme yhteiset Kihoskh-treffit ensi viikolle ja suuntaamme taas aamulla appelsiinimehulle lempikioskin terassille.
Tämä ei siis ole pyyntö tai suositus, vaan käsky: jos satutte kesäiseen Kööpenhaminaan, pysähtykää Kihoskhin kohdalla, ostakaa juotavaa ja 35 kruunun mansikkalaatikko ja asettukaa turkoosinsinisille penkeille. Ne nitisevät suhteellisen paljon, muttei sekään pihistä pätkääkään tunnelmasta.
P.S. Perjantai-ilta sujui kuin sujuikin Kødbyenin suojissa Bakkenissa joka ei pettänyt – saldona useita hauskoja tunteja, seljankukkamehusiideriä, kojusta ostettua popcornia ja puhelinnumeroiden vaihtaminen islantilaisen arkkitehtiopiskelijan kanssa, jonka tarinat Tokiosta, Pariisista ja Unkarista saavat toivottavasti jatkoa, sillä sovimme alustavasti menevämme tanskalaisten tavoin kaljalle mahdollisimman pian.
