Nopeat yöterveiset Ingerslevsgadelta

Photobucket

Hymyilyttää. Tänä iltana suuntana oli Nørrebro ja Distortion.

En ole ehkä eläessäni nähnyt niin montaa kivuttoman coolin näköistä, pyöräilevää ja komeaa miestä ahtautuneena samalle kadulle. Tytötkin ovat täällä niin kauniita että kadehdituttaa.

It feels like a party that’s a borderline riot, sanoin ja siltä se tuntuikin – sydämeen asti ulottuvia bassoja joka nurkassa olevista spiikkereistä, autoilta suljettuja katuja ja kumman utuinen tunnelma. Lähdettiin etsimään tuttuja väkijoukosta ja löydettiin parrakas, jenkkiskeittaajaa muistuttava Michael joka jutteli mukavia ja tanssi hassusti. Kajareista pauhasi tyylipuhdas kasari ja kaikki Nørrebron viiksekkäät miehet ja sirot tytöt osasivat sanat Man in the Mirroriin.

Huomenna tänne saapuu myös ystävä. Kone laskeutuu seitsemältä aamulla ja siitä suuntana on laukkujen droppaaminen tänne Ingerslevsgadelle sekä aamiaisen metsästys. Avaimet asuntoon tipahtavat käteen ennen puoltapäivää. Illalla on toivon mukaan tiedossa sadepilvien lisäksi aloittelut tutussa osoitteessa ja sen jälkeen Distortionin Vesterbron juhlat, jotka ovat muuten ihan meidän kämpän naapurissa!

Unia näen nyt todennäköisesti sangriasta, ihanista köpisläisistä pojista ja kesähumaltumisesta. Toivon mukaan tähän asti seurannut huono tuuri (viimeisimpänä pikkujäynänä mukava yllätys meikkipussista tänään löytyneen hajonneen kynsilakkapullon muodossa – miten tämä on edes mahdollista?!) häipyy viimeistään huomeniltana.

Pitäkää peukut pystyssä, minä ainakin pidän.

Suhteet Oma elämä Matkat Höpsöä

Takkirosvous

kauppareissu_pieni8.jpgkauppareissu_pieni1.jpgkauppareissu_pieni3.jpgkauppareissu_pieni4.jpgkauppareissu_pieni5.jpgkauppareissu_pieni7.jpg

Tuntuu siltä, kuin en olisi koskaan häipynytkään täältä.

Eilen istuskeltiin olohuoneessa yöhön asti, juteltiin ja kuunneltiin Kings of Conveniencea putkessa, jota välillä kukaan ei uskaltanut rikkoa.

Ikkuna oli auki (syynä katastrofaalinen hajuvesihajoaminen johon liittyi vielä mukava ylläri – hajonnut kynsilakanpoistoainepullo…) ja ulkona oli kesäyön sinistä ja tiputteleva virta autoja, busseja ja suhistelevia pyöriä.

Aamulla heräsin 5:45 lenkille ja pakotin lenkkarini ulos vaikka satoi ripotellen. Siksakkasin kylähullun lailla pikkukatuja oppiakseni tuntemaan koko maiseman. Kun tulin kotiin juotiin kaikki yhdessä kahvit ja teet ja juteltiin pitkään kitaran soittamisesta. En ole koskenut koko soittimeen kokonaiseen vuoteen, mutta keskustelun jälkeen istuskelin sohvalla ja tapailin pitkään vanhoja sointukuvioita.

Kauppareissulle varastin takin naulakosta (tätä se yksin oleminen teettää – muuttuu röyhkeäksi opportunistivarkaaksi), ihanan ison untuvaisen parkan. Matkassa mukana painoi paluukävelyllä kameran lisäksi pullo maailman parasta vettä, jonka taakan vuoksi kuvien ottaminen jäi taivasräpsyjen tasolle.

Kaverina on myös jatkuva mahanpohjajännitys – täällä voi oikeasti tapahtua melkein mitä vaan, kunhan vaan pistää jalkansa ulos.

Ehkä puhun näin pehmeitä siksi, että olohuoneessa leijailee nyt mukavan huumaavan inhottava asetonin ja hajuveden sekoitus, jonka aina välillä unohtaa mutta joka yllättää tietyissä asunnon nurkissa. Toivottavasti tällä ihanalla hajukombolla ei ole kloroformia muistuttavaa pitkän linjan vaikutusta…

Suhteet Oma elämä Matkat