(Screenshotit merellä kuvatulta videopätkältä, ihania tyttöjä ja ihana Helsinki)
Viimeisiä Helsinkipäiviä viedään, jännitän lähtöä ihan hulluna.
Onneksi vastassa Kööpenhaminan puolella on Micke ja muut, vielä pitäisi saada nurkasta syyllistävästi tuijottava Fjällrävenin rinkka täytettyä.
Fiilis aaltoilee pikkupaniikin ja suuren innostuksen välillä ja taitaa tällä hetkellä kallistua innostuksen puolelle. Viisi yötä lentoon, hurjaa!
Tänään rinkan sisällön suunnitteleminen ärsyttää, Kööpenhamina kuvottaa ja tekee mieli jäädä koti-Helsinkiin juoksemaan tuttuja teitä ja tuijottamaan merta Suomenlinnan kallioilta käsin.
Tuntuu kummalta siirtää elämä kahdeksaksi viikoksi muualle oikeastaan ilman mitään painavampaa syytä kuin lapsellinen huvituksen puuska. Välillä tuntuu ettei koko häslingissä ole oikein järkeäkään.
Matkakuumeen vastareaktio varmaan. Tai ehkä pääsen tästä eroon, kunhan vaan onnistun päättämään tarvitsenko oikeasti 13 sentin kiilakorot kesäisen Köpiksen kaduille.