Rinkassani kulkeneet neonpinkkiraitaiset Adidakset ovat saaneet kokea Köpiksen kaduilla ja puistoissa niin raivolenkit kuin aamujuoksueuforiatkin. Niillä on pingottu Vesterbrossa, Nørrebrossa ja ristiin rastiin kortteleita ja puistoja.
Juoksukulttuuri tuntui kuitenkin melkein kulttuurishokilta tänne saapuessani – juoksijan olisi hyvä tietää muutamia asioita ennen kaduille lähtöä.
Kotikutoinen Folke West astuu siis taas kuvioihin, tällä kertaa juoksuaiheisena; ensin käytännön vinkkejä ja sitten tunteella valitut lempijuoksupaikat.
1. Kaduilla juokseminen
Mukulakivikaduilla viilettäminen kuulostaa ihanalta kaupunkiromantiikalta, mutta on Kööpenhaminassa kiusallista, ahdistavaa ja tuskallista. Helsingin hiljaisuuteen tottuneena oli ohi suhahtelevien polkupyörien väistely ensin piinallista. Läheltä piti-tilanteet voin onneksi laskea yhden käden sormilla – pyöräilijöistä irronneisiin nyrpeisiin ilmeisiin tarvittaisiin jo tukkimiehen kirjaimet.
Polkupyöräuhkaa ahdistavampaa on ihmisten suhtautuminen kaduilla lenkkeilyyn. Kööpenhaminanoviisina en voinut käsittää, miksi ohikulkevat kävelijät, pyöräilijät sekä autoilijat tuijottavat niin paljon. Naisjuoksijana täällä ei voi myöskään välttyä vislailulta tai huutelulta – asioita, joihin en kuvitellut törmääväni muualla kuin Etelä-Euroopassa.
Aika ajoin myös kaduille syntyvä ihmistungos ärsyttää – juuri flow’n saavuttaneena ei huvittaisi joutua poukkoilemaan vasemmalta oikealle ja autotieltä pyörätielle.
Köpiskäytäntönä tuntuukin olevan puistoissa (esimerkiksi Søndermarken), meren rannalla tai ”lakeilla” juokseminen, enkä yhtään ihmettele – vasen, heikko nilkkani on muljahtanut ikävän monesti niin Frederiksbergin kuin Vesterbronkin kumpuraisilla mukulakivikaduilla.
2. Muut juoksijat
Keskustassa huomasin aluksi aloittelijoiden puutteen. Ainakaan Vesterbron tai Nørrebron puistoissa ja järvien rannoilla ei näy löysiä verkkareita tai punaisia poskia – enemmänkin kompressiosukkia ja vatsalihaksia. Välillä seassa on vilahdellut hitaasti hölkytteleviä juoksijoita, mutta kanssapinkojat tuntuvat enimmäkseen olevan kymmenenteen maratoniinsa valmistautuvia Murakamin kirjan sisäistäneitä harrastajia.
Ympärillä juoksevat ihmiset toimivatkin hyvinä motivaattoreina ja kirittäjinä – kunhan ei valitse sitä hieman raihnaiselta näyttävää mutta höyryjunan kaltaisesti etenevää harmaantuvaa miestä, joka on todennäköisesti tuhatkertaisesti parempikuntoinen ja voittaa kestävyydessä ja nopeudessa 100-0.
3. Muista juoksijoista
Kirittäjäksi valittu harmaantuva mies voittaa todennäköisesti myös tyylikkyydessä – niin kuin tekee lähes jokainen vastaanjuoksija. Kööpenhaminalaiset jatkavat tyyliänsä lenkkipolulle asti ja välillä lenkilläkin tulee alipukeutunut olo.
Freesit Vesterbron tytöt ovat freesejä myös kymmenennellä kilometrillä helteellä ja komeat Nørrebropojat onnistuvat olemaan cooleja vaikka huitelisivat maksimisykkeellä kaatosateella. Lenkkeily tuntuu välillä näyttäytymiseltä – joinakin päivinä tämä ahdistaa, joinakin se tuntuu raikkaalta.
4. Kööpenhamina juoksijan silmin
Kööpenhamina on mykistävän kaunis juosten. Pururatavääntämisen sijasta täällä voi valita meren, puiston, järven tai kadut. Välissä voi pysähtyä silloille, nurmikoille ja lepuuttaa, jos tuntuu siltä. Lenkkivariaatioita on miljoona ja esimerkiksi sää maalaa kaupungin joka kerta erilaiseksi.
+ NBRO Running
Kööpenhaminassa pidempään oleskelevat juoksijat, tässä teille vinkki, jonka olisin toivonut jonkun antaneen minulle, kun kaupunkiin rantauduin. NBRO Running on Nørrebrossa sijaansa pitävä juoksuryhmä, joka ei koostu vanhoista, yrmeistä, maratonjuoksua harrastavista bisnesmiehistä, vaan rennon ja hauskan oloisista suhteellisen nuorista köpisläisistä.
NBROn treenit alkavat Kaffesalonenin, Dronning Louises Bron lähellä sijaitsevan kahvilan edestä. Suurin Kööpenhaminakatumukseni- ja harmitukseni onkin se, etten löytänyt ryhmää tarpeeksi aikaisin.
Voisin kirjoitella vaikka kuinka pitkiä ylistyskappaleita NBROsta, sillä idea on mielestäni maailman paras: hyviä tyyppejä, ihania juoksureittejä ja mukavaa tunnelmaa. Sattuisikohan kukaan tietämään, löytyykö Lontoon keskustasta samankaltaista ryhmää?
Ensi Folke Westauksessa listaan vielä lempijuoksupaikkani, ettei muiden juoksija-matkailijoiden tarvitse enää nyrjäytellä nilkkojaan Kööpenhaminan petollisilla mukulakivillä.
