Kööpenhaminassa on entistä parempaa olla. 

Aurinko tuntuu paistavan myös niinä päivinä, jotka alkavat sateisina. Päiville on täytettä niin paljon, ettei osaa melkein valita – Arkonagadella majailee tällä hetkellä vakioasukkaiden lisäksi kolme tyttöä ja tulossa on pian lisää ihmisiä. Hässäkkä ympärillä on kotoisaa.

Grillijuhlat sujuivat ihanasti, vaikka grilli savusikin sisäpihalla minkä kerkesi. Australialaisille oltiin ostettu jäähyväislahjaksi australialaista punaviiniä ja lahjana aussit olivat valmistaneet a proper aussie barbie. Keskustelu raikasi myöhään keskiyöhön asti ja loppui vasta viimeisten hereillä olevien päivätyöläisten kömpiessä koteihinsa nukkumaan.

Eilen ohjelmassa oli fiksipyöräkauppahengailun jälkeen Copenhagen Jazz Festival ja backgammonin opettelua pienessä baarissa Norrebrossa. Kameralla varustellun puhelimen puutteessa mistään ei saa salakavalasti otettua kuvia, mutten usko, että lämminsävyisen kahvilan sekalainen sarja backgammon-pelinappuloita unohtuu ihan heti.

Kello tikittää nyt nopeammin ja aikaleimat hohtavat kirkkaammin kuin aiemmin. Onneksi fiksipyöräkaupassa voi hengailla tästä lähtien vaikka joka päivä ja sain itselleni uutta lenkkiseuraa, jonka maraton- ja vapaalaskukokemukset saavat tuntemaan pientä alemmuuskompleksia, mutta joita en pelkää.

Tänä iltana luvassa on muutama tanskalaisvieras kauniiseen, siivottuun kotiimme, ehkä muutamia lautapelejä ja sangriaa. 

Huomenna saattaa aikatauluun mahtua deitit, joiden toivon kulkevan Tivolin tai edes sataman kautta.

Ehkä jossain vaiheessa uskallan ujuttaa mukaan myös kameran – asioita, joita haluaisin jakaa osuu näille kaduille ja näihin asuntoihin joka hetki niin paljon, ettei mihinkään melkein uskalla tarttua kiinni.