Sen jälkeen kun keksimme, että viistosti alhaalla sijaitsevan parvekkeen omistajat ovat nuoria ja komeita tanskalaisia poikia, on jokainen aurinkoinen (sekä puolipilvinen) kotonaolohetki kulunut omalla parvekkeellamme päivää paistatellessa.

Kumpikaan parvekeosapuoli ei ole vielä päässyt hymyilytasoa pidemmälle ja nyt pelataankin ala-astetasoista väsytystaistelua; kuka uskaltaa ensimmäiseksi sanoa hej. Emme myöskään ole varmoja kuinka monta poikaa viisto-alakerrassa asuu, sen verran monta tyylikästä nuorukaista on parvekkeella pyörinyt. Kikatellaan täällä jatkuvasti kuin yläasteen seitsemäsluokkalaiset.

Viistosti oikealla alhaalla taas asuu aasialaista alkuperää oleva mies vaaleatukkaisen tyttöystävänsä kanssa. Pojat small talkaavatkin usein paljain jaloin parvekkeellansa tassuttelevan aasialaisen kanssa, jonka tyttöystävä ei koskaan puhu mitään, mutta ilmestyy tasaisin väliajoin polttamaan nopeasti ja välinpitämättömästi muutaman tupakan.

Kaatosateen yllättäessä on huomio keskittynyt naapurin poikien sijaan vähän nolostuttavastikin oman vaatekaapin sisällön vahinkokartuttamiseen. Puolustukseksi voin muotibloggarimaisesti todeta, että alennusmyynnit iskivät heikkoon kohtaan.

Pinkit shortsit osuivat mukaan Roskildea ajatellen, samoin kenkäparit. Onneksi mikään ei ollut turhauttavan kallista – shortsit sekä valkoiset canvas-kengät maksoivat molemmat 50 kruunua (n. 6 euroa) ja mustat ihanat chelsea bootseja muistuttavat kumpparit poimin kotimatkalla pienestä ja kummallisesta kenkäkaupasta Vesterbrogadelta alle 200 kruunulla. Hevostyttömäiset Aigle-vibat oli vaikea sivuuttaa.

Nyt alaparvekkeelta kuuluu taas poikamaista naurua ja tanskaa, parvekkeiden välistä näkyy punaviinipullo ja pari lasia. Ehkä tänä iltana joku päättää sanoa hej!