Mitä minä meistä kertoisin? Aionko esiintyä kuvien kera? Näyttää kasvot? Kirjoittelenko tätä päiväkirjana itselleni, julkisesti?

En tiedä. Se selvinnee ajan kuluessa, mutta nämä tiedän:

– Olen ilmoittanut palaavani töihin vuoden vaihteen jälkeen, vaikka salaa oikeasti haluaisin jäädä vielä Tirpan kanssa kotiin. En kehtaa sanoa tätä ääneen, koska olenhan mainostanut, että en viihdy lapsen kanssa kotona. Enkä viihtynytkään, ensimmäiseen puoleen vuoteen. 

– Haluaisin vielä opiskella. Haluan. Ja vaihtaa alaa. Tai en edes tiedä haluanko vaihtaa alaa kokonaan, mutta haluan tehdä töitä paikassa, yhteisössä, johon itse uskon. Sen yhteisön ydin ei ole kylmä ja kaupallinen.

– Haluaisin vielä toisen lapsen. Tämän ajatuksen pyöriessä mielessäni, kuulen itseni huutavan samalla; HULLU! Pelkään, että yritän tällä ajatuksella vain lykätä töihin paluuta ja SE on hullua. Kuvittelen myös, että toinen lapsi parantaisi jotenkin minua. En ole tuntenut mitään suurta äidin rakkautta Tirppaa kohtaan ja se tunteena kalvaa sielua ydinluuhun asti. Kuvittelen, että toisen lapsen kohdalla osaan asennoitua kaikkeen luonnollisemmin. Myös Tirppaan.

– Minulla on koko ajan ikävä jonnekkin ja jotain.