Vuoden 2018 tähtihetket lyhyesti ja uusi ripsari!
Moi!
Tämä vuosi on ollut tähän astisen elämäni vauhdikkain ja kummallisin. Takana on opiskelijan elämä, vauva- ja pikkulapsi- arki. Takana ensimmäinen kokonainen vuosi yrittäjänä puolison kanssa. Tämä vuosi on ollut henkisesti raskas, mutta antoisa.
Kun nyt katsoo taaksepäin ja ajattelee mitä tästä vuodesta on jäänyt mieleen, niin paljon upeita kokemuksia! Ensimmäistä kertaa elämässä rahaa oli käytettävissä sen verran että saatoimme koko perheenä lähteä viikoksi oikealle lomalle. Ja ensimmäistä kertaa pääsin myös kurkistamaan Venäjänkin puolelle ❤
Mietin että mitkä asiat tästä vuodesta nostaisin ihan ns. Tähtihetkiksi, ja tällaisia seuraavassa esiteltyjä asioita sain mieleeni. Paljon jää vielä ulkopuolellekin.
Ja ihan vuoden lopuksi päädyimme käymään vielä kaupungissa hakemassa elämäni ensimmäisen kaupasta ostetun ruokapöydän!! Kyllä tähtihetki oli kantaa koko yhteisen elomme ajan meitä palvellut roskakatoksesta dyykattu ruokapöytä varastoon odottamaan seuraavaa kohdetta (se päätynee eräälle mökille jatkamaan elämää).
Mutta asiaan:
Tässä kuvassa takanani on Kalevalassa sijaitseva, ainakin sillä hetkellä maailman suurimmaksi väitetty unisieppari. Hauskaa oli päästä ystävyyskunta-matkalla katsomaan miltä näyttää meidän talosta 70 km itään.
Matka Kalevalaan oli kaikkine kivineen ja pomppuineen ikimuistoinen, tähtihetki. Suoraan ei tästä rajan yli pääse, vaan matka alkoi kuntakeskuksestamme ja jatkui Kuhmon ja Kostamuksen kautta kohti Kalevalaa.
Arvostus rajan rakaisia asukkaita kohtaan nousi, ja monet ennakkoluulot karisi. Praasniekka oli hieno kokemus. Tuonne haluan vielä uudelleen!
Tänä vuonna toteutin yhden haaveeni ja hankin haluamani kansallispuvun. Osan ompelin itse, osan tuunasin itselleni sopivaksi noin 30 vuotta vanhasta puvusta. Osan taas ikämäärittelemättömästä puvusta. Nyt minulla on oma tarkastamaton ylä-savon kansallispuku. Juhlapukujen juhlapuku!
Pukuprojekti jatkuu vielä, koska en ole ihan tyytyväinen essuun, liivi pitää vielä muokata ja hankkia päähine. Päähineen etsin vielä jostain käytettynä, uutena pelkät materiaalit maksaisivat minulle liikaa.
Tähtihetki oli pukeutua ensimmäisen kerran kokonaisuuteen koruja myöden omaan mekkoon kansallispuvun syntymäpäivänä. Samalla sain esitellä pukua saksalaisille turisteille ja lähdin vielä käymään naapurissa, entisen käsityöopettajan luona koska hän auttoi minua puvun kanssa.
Kyllä tämän vuoden yksi tähtihetki on myös eläinvauvat. Lemmikkirintamalla olemme tälle vuotta kokeneet menetyksiä, mutta monin kertaisesti eläinvauvat ovat vieneet huomion.
Tälle vuotta meille muutti 2 tyttögerbiiliä ihan juuri luovutusikäisenä vauvana. Meille kuoriutui kesällä 8 tipua joista nyt kanalassa asuu 4 munivaa teiniä. Ja nyt meillä asustaa 5 erittäin terävähampaista ja hauskasti juoksemaan opettelevaa beaglevauvaa!
Tytön sylissä kuvassa näkyvä koira jää meille itselle. Ainaha yksi beagle lisää sydämeen mahtuu!
Suuri tähtihetki oli kun koko perheen unelma täyttyi, ja lähdimme syyslomalla viikoksi palmun alle. Sää salli ja aurinko helli! Vuokrasimme Kreetalla auton ja saimme mukavan katsauksen saaren eteläreunasta.
Samalla huomasimme myös kuinka tärkeää on että matkalla on hyvät vakuutukset.
Yllättävä kuume ja kurkkukipu sellaisella lapsella joka ei koskaan sairastele pelästytti. Onneksi saimme lääkärin käymään huoneistossamme, lääkemääräyksen apteekkiin ja loma jatkui. Laskut menivät suoraan vakuutusyhtiöön ja vakuutusyhtiö korvasi vielä jälkeenpäin apteekkilaskunkin.
En ole uskaltanut ynnäillä paljonko tuo loma tuli kaiken kaikkiaan maksamaan, jotkut asiat on parempi jättää miettimättä. Lapsille haluttiin tarjota kesäloma jota he eivät Suomessa meidän työn luonteesta johtuen koskaan saa.
Matkamuistona ikkunalaudalla kasvaa nyt muutamia paikallisia kasveja. Sain luvan kerätä muutamia kasveja mukaan. Ja aika makea juttu tapahtui kun oliivisadon korjaaja antoi minulle pussillisen Kalamata-oliiveja ja ohjeet kuinka prosessoida ne syötäväksi. En ole vielä uskaltanut maistaa onnistuinko!
Ja tämä ripsiväri ❤ Ei tämä niinkään tähtihetki ole tuohon uuteen pöytään verrattuna, mutta ihana löytö! Kun menimme kaupunkiin noutamaan mustan perjantain alesta ostamaani ruokapöytää, päätin käydä myös luontaistuotteita myyvässä kaupassa katsomassa olisiko siellä jotain kivaa.
Ja tuo joku kiva oli tämä bo-ho green cosmeticsin ripsiväri joka on pakattu pääosin pahvihylsyyn. Ensi vuonna aijon tehdä kaikki hankinnat sen mukaan, mistä syntyy mahdollisemman vähän muovijätettä ja sellaista jätettä jota on vaikea kierrättää. Jos tämä ripsiväri osoittautuu käytössä hyväksi, niin jatkan käyttöä. Tässäkin tosin on muoviosia mutta huomattavasti vähemmän kuin muissa vastaavissa.
Tulipas listaus! Toivon että ensi vuodesta tulee taas omalla tavallaan upea. Koko perheenä tuskin lomalle lennetään, mutta jospa jonkinlainen breikki tulevaankin vuoteen saadaan.