Kehoni on temppelini, mutta miksi huojut?
Tähän astisen elämäni olen saanut elää melkoisen vapaata elämää sen suhteen että pahempia allergioita tai rajoitteita ei ruoan suhteen ole ollut. Mitä nyt lapsena tomaatti ja suklaa aiheutti suussa kirvelyä, mutta se väistyi iän myötä.
No, noin 5 vuotta sitten kiinnitin huomiota siihen että aika ajoin suuhuni alkoi ilmestyä rakkuloita. Kitalaki meni rikki useamman kerran viikossa. Pikku hiljaa aloin yhdistää suun rikkoontumisen samaan yhteyteen kun syön ruisleipää tai ohraa. Siispä minimoin näiden kahden viljan käytön, mutta koska ohrarieskaa ja karjalanpiirakoita on aina välillä saatava niin kärsin aika ajoin suukipeäni.
Suolistoni taas alkoo oikuttelemaan pari vuotta sitten ja tähystykset antoivat siihen vaivaan selityksen. Suolistoni pitäisi olla kunnossa kunhan vain syön lisäkuituja. Keliakia suljettiin pois. Diagnoosi on silti ärtyvä suoli. Mutta! Vähän aikaa sitten kaikki tuntui pahenevan kehoni reaktioissa. Minulle alkoi nousta aamuisin iholle nokkosihottumaa. Ei suinkaan joka aamu, mutta vähintään aina silloin kun olin syönyt edellisenä päivänä ruista tai ohraa tai vehnää. Aamut on siis aloitettava antihistamiinilla joka on tuonut avun noin tunnissa.
Joku viikko sitten minulle kävi niin että yhtä äkkiä kieleni turposi sen jälkeen kun söin erään jäätelön. Siihenkin apu tuli antihistamiinivalmisteesta. Pelkäsin että se olisi pähkinäallergia, mutta sen sain suljettua pois kun maistelin todella suuren valikoiman pähkinöitä eikä mitään reaktiota tullut. Siitä säikähdin kuitenkin niin paljon että otin yhteyttä lääkäriin. Sainkin sinne ajan jo ensi viikolle mikä on todella hyvä juttu.
Ja tänään. Olin hammaslääkärissä ja minulta paikattiin hammas. Olisin halunnut amalgaamipaikan mutta lääkäri kieltäytyi laittamasta sellaista kun huomasi että suussani on paljon punajäkälän aiheuttamia muutoksia. Sanoi että amalgaami voi niitä pahentaa.
Summa summarum. Temppelini jota myös kehoksi kutsutaan on selvästikin nyt jonkinlaisessa hälytystilassa jossa se yrittää puolustaa itseään näkymätöntä vastustajaa vastaan. Jännittää nyt tuo lääkärin aika, mitä sieltä selviää. Kaiken kaikkiaan viimeiset vuodet ovat olleet erittäin stressaavaa aikaa minulle henkisesti. Opiskelut, yrittäjäksi alkaminen, lapset, sairatelut lähipiirissä, kaiken maailman luottamustehtävät… Stressiä olen pyrkinyt helpottamaan säännöllisen meditaation sekä liikunnan avulla. Luulen kuitenkin että tuolla kovalla stressillä on varmasti sormensa pelissä nyt kun keho on alkanut reagoimaan voimakkaammin. Temppelini huojuu+
Katsotaan mitä tulevaisuus näyttää, löytyykö taustalta joku allergia vai lähdenkö kesän myötä metsästämään itse sisäistä hyvinvointia kokeilemalla mikä voisi auttaa elimistöäni auttamaan itse itseään.