Kotoilua kun ilo on palannut

Onpa ollut pari viikkoinen. Koko kevät muutti nyt suuntaansa ja sen sijaan että meillä olisi hieman ylikiireinen työkevät, meillä onkin sairasloma ja siitä seuraten kevennetty kevät. Sen sijaan että koti olisi puolivillaisella katsannolla suuren osan ajasta tyhjillään, onkin nyt koko ajan joku paikalla. 

Elämä siis alkoi nyt voittamaan, kunhan otetaan rauhallisesti. Meidän perhe on tiimi joka ei anna periksi.

Ensimmäisen kerran tälle kevättä aistin auringon lämmön kun se paistoi ikkunasta sisään. Valo saa myös huonolla hoidolla olleet huonekasvit heräämään. Sanon huonolla hoidolla koska ne nimen omaan ovat huonolla minun hoivissani. Olen vähän hajamielinen kastelija.

Tässä talossa oli ennen viisinkertaiset tummanruskeakarmiset ja pokaiset pienet ruutuikkunat. Valo ei päässyy sisälle, ja huonekasvit selvisivät kasvilampun turvin. Ja nyt taas ikkunat ovat valoisat, mutta ikkunoiden edessä olevat patterit tekevät huonekasveille olosuhteet tukalaksi.

Muutama huonekasvi meillä kuitenkin on. Tämä vehka innostui kasvamaan vessassa. Näyttää että se viihtyy tuollaisessa niukassa Valossa.

Olohuoneemme kaipaa tällä hetkellä järjestyksen muuttamista. Oikeastaan se muutos odottaa reissua ikeaan, jotta saisin sieltä sopivan ja tarpeeksi matalan virtiinikaapin. Järjestystä muuttamalla saisin kasveille mukavammat olosuhteet.

Peikonlehti ei ole oikein tykännyt asustaa meidän olohuoneessa. Se ärsyyntyy liian kuivasta sisäilmasta. Tämä kasvi saatiin lahjaksi metsähallitukselta kun aloitettiin yrittäjinä. Sitkeyttä tämä kasvi on osoittanut! Harmi kun muutama hieno lehti on mennyt rikki. Lapset, pallot ja muut lelut ja niiden heittely sisällä ei auta huonekasveja loistamaan.

Paikallinen kukkakauppa oli edellisellä viikolla osana hyvinvointiviikkoa ja teemana heillä oli perinteiset huonekasvit uusilla mausteilla. Ostin sieltä Aaronin parran.  Muistan äidilläni olleen tämän joskus kun olin lapsi.

Viehättävä ajatus tällainen kasvi joka tekee köysiä joista roikkuu pikkukasveja! Minulla oli vielä pari viikkoa sitten kehtolehti, mutta sille kävi huonosti, se pääsi kuivahtamaa.

Kun kukkaikkunaa nyt katson, huomaan että alkaisi olla aika vaihtaa jo multaa itse kuhunkin purkkiin. Ainoa kasvi joka meillä oikeasti taitaa tykätä kasvaa on katossa kasvava kultaköynnös. Sekin taitaa tarvita uutta purkkia. Lannoituksen aloitin jo viime viikolla. Kliivian lehdet täytyisi ehkä huuhdella ja saint paulia vaihtaa uuteen purkkiin. Orkidea taisi juuri pudottaa viimeisen elävän lehtensä. 

Mutta vielä minä löydän sellaiset huonekasvit jotka viihyvät meidän kuivissa, kuumissa oloissa joissa vettä saa harvoin. 

-Jonna