Kohti puolimarathonia

Moi!

Nämä talviset kuvat ovat viime keväästä. Martinselkosen erityissuojelualueen alueella risteilevillä laduilla on ihana hiihtää. Ladut alkavat olla tälle vuotta hiihdettävässä kunnossa, ja ainoa tekijä joka nyt on esteenä minun ja selkosen välillä on tuo noin 30 asteen pakkanen. 

Pakksesta huolimatta kävin aamulenkillä juosten ja samalla kuunnellen #mojomornings luentoa. Jalat eivät siitä tykänneet, ja suonenvedot pakottivat venyttelemään jopa silloin kun käytin lasta hammaslääkärissä.

Pakkanen!

Minun hiihtovauhtini ei ole erityisen nopea, joten minä saan varata tuollaiseen selkosen poikki hiihtoon koko päivän. En ole kuitenkaan viime vuosina hiihtovauhtiani murehtinut koska olen lopulta löytänyt hiihtämisen ja liikkumisen ilon. Parhaat sukset ovat tähän astisen testilun perusteella olleet sellaiset nanogrip sukset, ne on toimineet lähes kelillä kuin kelillä.

Hiihtäminen on myös erittäin hyvä keino kehittää kestävyyskuntoa ja ihan peruskuntoa. Lisäksi se ei ole niin niveliä kuluttavaa. Tuo Martinselkosen erämaa on aivan ihanaa seutua hiihtää. Se on helposti savutettavissa, eikä siellä ole vielä samanlaista ihmispaljoutta kuin kansallispuistoissa. Toki tuonne selkoseen kannattaa lähteä niin että jollain alueen yrittäjällä on tieto kertoa onko latua auki, mutta esimerkiksi itärajalla rajavyöhykettä myöden menee rajavartijoidenkin ylläpitämä ura. Kesäisinhän tuolla selkosen alueella menee polkuverkosto.

en ole koskaan ottanut hiihdon suhteen tavoitteita. Juoksun sen sijaan! Juoksukoulu etenee, tosin palasin viikon taaksepäin koska viime viikolla en kerennyt kaikkea suorittaa.  Kertaus ei ole pahaksi.

Juoksuhrjoitusten lomassa elämää rytmittä tämä Tuulin tytär, Neffe.  Se on sellainen villi vekara! Olen yrittänyt pitää sen pois makuuhuoneista, mutta siitä huolimatta se oli livahtanut huoneeseen ja tehnyt salakakan sängyn viereen,  ja minä astuin siihen!

koiralauma siis vaatii oman osansa ajasta, varsinkin nyt kun on niin kylmä että nämä koirat ovat sisällä koko ajan. Beglellahan on niin ohut turkki että se ei viihdy pihalla tällä kelillä kuin juuri sen verran että saa asiat äkkiä toimitettua.

Mutta siis juoksuharjoitukset kohti ensi syksyn puolikasta etenevät. Varsinkin nyt kun on kylmä ja kuiva ilma, täytyy jalkojen hyvinvointiin keskittyä erityisen huolellisesti. Voisinkin seuraavassa postauksessa kertoa vähän jalkojeni hoitotoimenpiteistä. Minusta kun tuntuu että jalat ovat minulla se osa vartalosta, jota olen aina joutunut hoitamaan eniten! Olen joskus 2014 kärsinyt plantaarifaskiitista, enkä mokomaa toivoisi enää saavani,  siispä pientä vinkkiä kuinka se vaiva on kohdallani pysynyt poissa.

Kevätaurinko! Tänään se paistoi pitkästä aikaa täällä ihanasti koko päivän, houkutellen että tule ja nouda jo sukset varastosta!