Mietin pitkään uskallanko kirjoittaa tästä aiheesta. Siitä, kuinka vallattomat minun hiukseni ovat, ja miltä ne on somen perusteella viimeisinä vuosina näyttäneet. Ensimmäistä kuvaa lukuunottamatta muut kuvat ovat joko facebookista tai instagramista. Eli kun olen ilennyt ne ennenkin julkaista,  niin miksi nyt ruveta kainostelemaan!

Yläkuvassa olen minä nyt. Kun silmälasit ei ole päässä, yrittää silmäni epätoivoisesti etsiä oikeaa kulmaa valolle virrata verkkokalvoilleni. Hiuksille en ole yön jäljiltä tehnyt mitään.  Kun tarkkaan katsoo, näkyy siellä joukossa hopean värisiä jouhia.

Olen vahvasti sitä mieltä, että Frozen elokuvan Anna on meidän kaikkien nuorena harmaantuvien naisten voimaeläin!

Tästä on seuraava vaihe sitaista sen kummemmitta käsittelyitä hiukset ponnarille ja lähteä lenkille. Koitan tämän kiharapehkon kanssa välttää kaikkea ylimääräistä käsittelyä, ja jos tämän nyt harjaa eikä käytä mitään kesytysainetta, saan afron.

Mutta, on hiukset olleet viime vuosinvuosina lyhyet, värjätyt, otsiksella ja ilman. Kuitenkin parhaiten minä miellän itseni minuksi, kun tukka on mahdollisimman tasamittainen ja noin puoleen selkään yltävä ja ilman suoristusta. Siihen on nyt pyrkimys.

Välillä oli aika että suoristin hiukset joka päivä. Se oli helppoa kun raskaudet ja imetykset ohensivat hiuksia puoleen mitä normaalisti. Hiuksillani on siis elämä ennen lapsia, lasten saannin aika, ja nyt aika useampia vuosia imetyksen lopetuksen jälkeen. Kuinka monella imetys saa aikaan kaljuuntumisen? Minulla hiusraja pakeni niin että oli kunnon mikkihiirihiusraja!

Ja yllä olevassa kuvassa olen tiedustelemassa mitä röllin hiuksille olisi nyt tehtävä. Talven kuivuus ei aina kohtele kiharoita kivasti.

8 vuotta sitten hiukset oli jonkin aikaa lyhyet. Se palveli mukavasti kun oli vauva. Olen välillä leikannut hiukset ihan lyhyeksi senkin vuoksi että koen hyväksi välillä uusata hiuslaatua  kiharat latvat tahtoo lasittua ja mennä kovaksi ja jäykäksi.

Yllä oleva kuva on otettu 10 vuotta sitten. Tuossa näkee hyvin sen miten 2  lapsen jäljiltä hiukset oli tosi ohuet. Serkkuni leikkasi tuon mallin ja se oli tosi hyvä malli, hiukset pysyi hyvänä ja malli kasvoi siinä samalla. Kunnes päähän alkoi kasvaa sänki kun imetyksen jälkeen hiusten kasvu palautui.

Ja polkkaa. Aika usein nähty minulla. Mutta nyt ei oikein maistu palata tähän.

Viimeisin kerta kun värjäsin hiukset, ja saa olla viimeinen kerta kun otsis. En kyllä ollut tyytyväinen lopputulokseen.

Ja taas vähän pidempää. Tämän jouluisen kuvan oton jälkeen hiuksista leikattiin pois viimeiseen värjäykseen asti. Kuva on otettu 2017, joten voidaan laskea että viimeisetä värjäyksestä alkaa olla aikaa oikeasti kohta 3 vuotta. 

Minulla on muuten paljon pipoja. Pipo on näet äärimmäisen helppo keino ratkaista huonon tukkapäivän ongelma! Nyt annan hiuksilleni rauhan. Annan niiden kasvaa pituutta,  ja kehittää omaa väriä, ainakin siihen saakka kun katson taas Amelie elokuvan ja saan päähäni leikkauttaa polkkatukan ja värjätä sen mustaksi tai kuparin ruskeaksi tai punaiseksi. Sellainen minä olen, villeine hiuksineni.

-Jonna