Meillä ei koirat nuku sohvilla
..paljonpa minäkin tiesin..
Moi!
Sain sähköpostiini viestin että koirakuulumisia pitäisi saada. Tässäpä pienet terkut Nefertitiltä. Kiitos muuten siitä että olen saanut palautetta! Ihana ottaa vastaan viestejä.
Neffe on siis näistä meidän vahinkovauvoista se koira joka päätettiin jättää itselle. Nyt 10 viikkoa vanha vauhtivekara jonka jäljiltä matot ovat koko ajan makkaralla tai sitten pesussa.
Meillä on muuten sääntö että koirien paikka on lattialla, säkkituolissa tai pallin päällä. Myös oma paikka on olemassa. EI SOHVALLA TAI SÄNGYSÄNGYSSÄ! Mutta kuinka saada oma perhe, oma pää ja omapäinen perheen pienin tätä sääntöä noudattamaan?
”Mutta kun minä olen näin söpö ja pieni.”
Ja niinhän se on että paras paikka leikkiä on sänky, silloin kun on lakanan vaihdon aika. Niin lapsilla kuin koiralapsilla..
Ja kun kukaan ei ole näkemässä, tai kun luulen että kukaan ei näe. Saatan itsekin livetä säännöstä ja ruveta kauneusunille unilelu kainalossa. Joku oli napannut puhelimeeni todistusaineiston. Myönnän, olen syyllinen.
Neffen kohtalon aikanaan ratkaisi tuo nätti piimäkorva. Pentu jonka toinen korva oli valkea, kiinnitti heti huomion. Ei siitä raskinut luopua. Tämä koira vaikuttaa sellaiselle kaukohakuiselle koiralle kuten isänsä Ramses on. Ainakin tämä on sellainen joka pihallakin tekee omat lenkkinsä eikä ole heti jaloissa pyörimässä.
Saa nähdä millainen kevät tästä vielä tulee. Vauhtia piisaa! Pennun kanssa on tällä viikolla edessä taas madotus, ja kahden viikon päästä rokotus. Emäkoiraa pitää alkaa kouluttaa enemmän ja harrastamaan enempi liikuntaa että se saisi lihaksia. Sitten voisi alkaa harkita josko Tuuli kävisi jossain koiranäyttelyssäkin. Ramses, isikoira alkaa olla jo vanhuuden vaivoja täynnä. Hänelle suotakoon jo eläkepäivät.
Olisiko tässä koiramaiset uutiset vähäksi aikaa. Pentu kasvaa, me kasvamme, ja karvan määrä jokapaikassa kasvaa.
-Jonna
