Nyt on pullukka pulassa!
Moi!
Se oli keväällä 2014 kun opiskelin ja tarvitsin opiskelun vastapainoksi jonkun ajatuksia tyhjentävän harrastuksen. Mitään erityistä ei ollut mielessä, ja pitkä liikkumaton jakso oli vienyt kuntoni pohjalle.
Olin lopen uupunut itseeni, äitiys oli lyönyt yli pääni. Vetelin jättimäistä hilloviineriä kun se tökkäsi – tarttis tehdä jotain! Silloin lähdin kävelemään. Kävelin 5 km joka toinen päivä ja sitten keksin aloittaa sohvaperunan juoksukoulun.
Sen juoksukoulun jälkeen pystyin jo juoksemaan 10 km, ja olin voimieni tunnossa, mutta laiskistuminen uhkasi. Tarvitsin jotain motivaatiota ja niinpä sovin enoni kanssa että harjoittelen niin paljon kestävyysurheilumielessä, että voidaan osallistua yhdessä puolimaratonille!
Harjoittelin tavoitteellisesti koko kevään ja kesän 2015. Sitten koitti se elokuinen päivä. Lähdin elämäni ensimmäiselle puolimaratonille! Olinpa minä pöllö kun en paremmin valmistanut itseäni ja lähipiiriäni tätä juoksua varten!
Hampaat irvessä kuitenkin juoksin maaliin asti. Muistan että 2 km ennen maalia olin jollain harmaalla alueella. Ylitin kaikki siihen astiset juoksumatkat, olin jossain toisessa maailmassa ja selässä oli kipu. Ja sitten tuli maali, ja mitalikaulaan ja hernekeittoa naamaan ja altaaseen uimaan… Se oli upea kokemus, mutta olin minä kipeä seuraavat päivät. Ei siis ollut herkullinen tuntemus seuraavina päivinä, mutta vitsi kun olen vieläkin ylpeä itsestäni että tein sen!
Ja missä nyt ollaan? No pulassa! Näet, lenkkeily ja liikkuminen on ollut taas viimeiset 2 vuotta toissijaista. Valmistuminen 2017 ja heti perään yrittäjäksi rupeaminen, sekä muut vastuulliset asiat ovat saaneet unohtamaan oman henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin.
Tämä vuosi on ollut sellainen että lupasin uutena vuotena rakastaa itseäni. Olen siis hemmotellut itseäni kaikenlaisilla tavoilla. Olen myös kulkenut säännöllisesti lenkillä, mutta siitä huolimatta minulle on päässyt kertymään elintasokumpu!
No se pulaan joutuminen… Oli eno taas kylässä. Meni sitten ehdottamaan että ensi syksynä osallistutaan taas puolikkaalle! No minkäs teet, menin lupaamaan että joo osallistutaan.
Ei kait siinä! Kaapissa on uudet lenkkarit, tälle syksyä ostetut. Kaapissa on myös piikkilenkkarit liukkaita varten. Kädessä kalenteri johon olen nyt hahmotellut millaisella aikataululla harjoitellaan, ja mikä tärkeintä, kalenteriin on myös merkitty tuo 24.8.2019 joka tulee olemaan elämäni toisen puolimaratonin suorituspäivä!
Kohta taas mennään lenkille. Tämä projekti piti aloittaa heti samalle iltaa kun sovittiin että syksyllä mennään, koska nyt on pullukka pulassa! Aloitan taas tuolla Porin kaupungin liikuntaviraston laatimalla ohjelmalla, vaikka oikeasti pystynkin juoksemaan sen 5 km, niin hyvän perustan lihaskunnolle saan kun aloitan kevyesti ja hallitusti tuon kestävyyskunnon hakemisen.
Palaan asiaan kun on jotain kerrottavaa!
