Viimeisiä viikkoja voisi luonnehtia Roope Salmisen laulun sanoin ”Täs on ollu vähän kaikenlaista jyystöö..” On ollut perheessä muilla vakavaa sairastumista, on ollut itsellä kamalaa väsymistä ja lääkärireissuja. Seuraavaksi olen menossa keskiviikkona sokerirasitustestiin ja minulle on määrätty kamala määrä verikokeita. Lisäksi olen saanut lähetteen ihotautilääkärille. Kaiken takana on joku joka aiheuttaa minulle näppyjä ja kutinaa jotka poistuu kyllä kun otan antihistamiineja. Niissä vain on se paha puoli että ne väsyttää. Parempi kuitenkin väsymys kuin kutina.

Siinä siis syytä miksi viime aikoina on tullut vähemmän kirjoiteltua. Onneksi lisääntynyt auringon paiste on saanut kevätapeuden poistumaan ja olen jaksanut tehdä ja testailla vaikka mitä ihania juttuja! On siis vaikka mitä tiedossa nyt seuraavien viikkojen aikana. Kun vain selviäisi tuo kutinan aiheuttaja että pääsisi eroon noista histeceistä ja heinixeistä.

Vappuna kävimme syömässä siskoni ravintolassa vappubrunssin, ja sen enempää ei vappua tullut juhlittuakaan. Munkitkin ostin valmiina lasten luokkaretkeä varten järjestämistä myyjäisistä! Minä näet lähdin pihametsään etsimään haavoja kuusten kyljistä ja rapsuttelemaan pihkaa. Olen pitkään käyttänyt erinäisiin pikku haavoihin pihkavoidetta. Ajattelin sitten että voisihan tuota varmasti tehdä itsekin. Saisin samalla käyttöä tyhjille kasvovoidepurkeille joita olen keräillyt talteen.

Omassa pihametsässä olikin paljon pihkaisia puita ja pian oli purkillinen metsän kultaa tallessa. Laitoin vesihauteeseen kiehumaan pihkaa, kookosöljyä ja oliiviöljyä ja lämmittelin sen aikaa että pihka alkoi sulaa. Jonkin ajan päästä siivilöin nestemäisen pihkan ja öljyjen seoksen toiseen purkkiin, sulatin joukkoon vähän mehiläisvahaa ja purkitin oman pihkavoiteeni. Tuli sillekin mehiläisvahalle käyttöä, ostin sitä ruohonjuuresta hyvän aikaa sitten enkä keksinyt sille käyttöä ennen kuin nyt.

Seuraavaa kertaa ajatellen pitää painaa mieleen että käyttäisin vain oliiviöljyä ja pienemmän määrän mehiläisvahaa. Tästä tuli aika kiinteää salvaa. Täytyy muistaa että pihkavoide ei sovi kaikille. Muutama prosentti ihmisistä on allergisia luonnon hartsille, ja pihkassa sitä on. Tiedän moniakin jotka ovat sanoneet että saavat reaktion pihkavoiteesta. Meidän perheessä se on ollut ostotavarana luottoainetta, ja nyt kotitekoisena löytää paikkansa varmasti kesän naarmuissa!

Tästä on tarkoitus tulla suljettu pullobiotooppi. Olen jo pitkään etsinyt vanhaa isoa AIV lasipulloa johon voisi perustaa pullopuutarhan. Kaikki myytävät pullot ovat olleet niin kaukana että hanke on viivästynyt aina vain. Nyt viikonloppuna pidimme lasten kanssa sitten oikean kyläluutailuviikonlopun. Olimme yötä Oulun Edenissä, kyläilimme tuttujen luona Oulussa ja Haukiputaalla,  kävimme Haaparannassa katsomassa meiltä tammikuussa lähtenyttä koiranpentua ja tottakai kävimme IKEAssa. Kuka nyt ei siellä kävisi jos käy Haaparannassa…

No siellä IKEAssa oli myynnissä näitä ihanan isoja pulloja, ja tiesin että tuossa on minun suljettu pullobiotooppi!

Pullo on siis täytetty pikku kivillä, suodatinkankaalla, hiilillä ja kasvualustalla jossa multaa, sammalta, hiekkaa ja kiinteämpää kariketta ja vettä. Pullon ideana on tarjota kasveille oma suljettu kasvuympäristönsä niin että pullon kasvit elävät luonnollisesti joko kukoistaen tai kuihtuen. Ihannetilanteessa kasvit kukoistavat, eikä kasveja tarvitse kastella kuin sen ensimmäisen kerran. Ajatuksena on että vesi kiertää pullossa aivan kuin luonnossa suodattuen välillä pohjalle niin että vesi puhdistuu hiilien avulla pohjavedeksi ja haihtuu kasveista välillä vesihöyryksi ja nousee pullon kaulaosaan tiivistyäkseen pisaroiksi jotka taas putoavat sateen lailla alas pohjavedeksi kasvien juurille.

Minä laitoin nyt tähän ensimmäiseen kokeiluun omia huonekasveja vähän niinkuin juurtumaan tuonne pulloon. Aaroninpartaa, palmuvehkaa, rahapuuta, rönsyliljaa ja yhden lehden pudotin saint pauliaakin sekaan. Katsotaan tuleeko tästä aloituskokeilusta mitään. Jos nämä eivät menesty, laitetaan jotain uutta. Ajatus tästä pullopuutarhasta on kiusannut niin kauan että en ihan pienestä luovuta. Olen lukenut aiheesta niin paljon että oli niin ihanaa kun saa nyt itse kokeilla! Kuva on otettu äsken kun sain kasvit istutettua kepin avulla.

Lähtihän sieltä Haapiksen huonekalukaupasta mukaan muutakin, vitriinikaappi ja televisiotaso olohuoneeseen. Ei tullut eroa vieläkään, saimme ne koottua yhdessä rakkaan mieheni kanssa! Ja se koira, Viljo on kasvanut hurjasti. Aivan ihana beagle siellä, mitä parhaimmassa kodissa!