Rakkautta ja itsensä hyväksymistä
Moi!
Tässä se on, viimeinen viikkoni kun ikäni on pienempi kuin kengän numeroni. Aika, minne juokset!
Minä en ole pituudella pilattu, ja painoa on enemmän kuin laki sallii. Mutta silti olen päättänyt olla oman rakkauteni arvoinen. Sitä elämän filosofiaa haluan noudattaa.
Olin jotain 15 kun tajusin että en taida tästä enää pidemmäksi kasvaa. Vielä lukiossa kuljin jatkuvasti tolppakorkoiset kengät jalassa janoten lisää pituutta. Lukion jälkeen opiskelin kokiksi, ja joskus niihin aikoihin päätin luopua korkeista kengistä ja hyväksyä sen että olen juuri sellainen kuin olen.
Rinnallani on edelleen puoliso jonka löysin lukiossa ollessani, ja jos hän minut hyväksyy tällaisena kuin olen, niin miksi edes haaveilla siitä että olisin 20 cm pidempi tai siunattu muuten mallimittaisella vartalolla? Ok, rakkautta itseäni kohtaan on myös se että pyrin pitämään itseni fyysisesti hyvässä kunnossa jotta jaksan liikkua ja voisin henkisesti hyvin.
Tähän itseni rakastamiseen liittyy myös se, että annan hiusteni taas olla sellaiset kuin ne luonnostaan ovat. Villit ja vapaat! Nyt kuvan otto hetkellä hiukset oli päivän kiinni, siksi ne ovat jopa osin suorat. Toivon tämän vuoden aikana löytäväni hiusten hoitoon hyviä luonnonkosmetiikkatuotteita, ja vaihtoehtoja joihin ei liity muovipullot.
Ja ei elämä saa olla pelkkää itsensä rakastamista! Päivässä ei ole tekemisen puutetta kun vauhtia antaa rakastettava koiraviisikko!
Asiasta aivan viidentee. Yksi suuri heikkouteni on lakritsi. Oli se missä muodossa vain, ja varsinkin suklaan kanssa yhtä aikaa nautittuna! Jäätelössä, kakuissa, täytelakuna, pelkkänö lakuna…. Elämäni raskimmat hetket oli kun raskaana ollessa en saanut lakritsaa syödä. Minun sallittu herkku lasten karkkipäivänä on monesti lakupötky.
Minulla on haaveena kehittää oma hyvänmakuinen lakuresepti. Vielä olen kaukana! Lakritsasta kun tykkään niin silmiini osuu aina helposti jos jossain mainitaan laku jossain muodossa.
Tänään tuli luettua eilinen Maaseudun Tulevaisuus, ja siinä oli Kouvola lakritsitehtailija Timo Nisulan haastattelu. Aivan mahtavaa tuoteideointia! Tämän alla olevan lehtileikkeen haluan jakaa niillekin jotka eivät lande-lehteä lue. Varsinaista naisten tuntemusta edustaa näkemys jonka voitte alta lukea. Tunnustan, osui ja upposi!
lehtileike 7.1.2019 Maaseudun Tulevaisuus
Maaseudun tulevaisuus on osoittautunut muuten kaikkein parhaimmaksi paperiksi koiranpentujen vessahommiin. Imukyvyltään aivan ensiluokkaista! Jos joskus kasvatatte koirapentuetta niin kyselkää ystäviltänne maaseudun tulevaisuuksia :)
Nyt on myös viimeinen viikko kun kaikki pennut ovat kotona. Jo rupeaa haikeus valtaamaan mielen! Toisaalta viikon päästä alkaa suunnaton helpotus, kun aamuyön huuto orkesteri luultavasti hiljenee. Sanon luultavasti, koska yksi pieni jää kotiin asumaan ja toinenkin jää viikon pidemmäksi ajaksi kuin muut.
Päivät ovat täyttyneet loputtomasta huomion kerjäämisestä, näkemisen ilosta, koiran karvoista, kakasta lattialla ja ihanista hetkistä kun saa katsoa syöviä tai leikkiviä tai nukkuvia beagleja. Lattioille on ilmestynyt läikkiä ja luutu on saanut viuhua!
Pennut elävät arkea pätkissä. On pätkä kun nukutaan, pätkä kun pissataan, pätkä kun leikitään, pätkä kun syödään ja taas alusta. Nämä pallerot ovat vallanneet lähes koko talon, ja sydämen..
Ai niin! Eilen kanalasta tuli 4 munaa, tänään 5!