Alku

En osaisi vastata, jos joku pyytäisi kertomaan, mistä kaikki alkoi. En osaisi kunnolla sanoa edes vuotta. Parhain arvaukseni osuu vuoteen 2013, aikaan kaksi vuotta ennen varsinaisia eropohdintoja. Tuo vuosi oli raskas töissä ja vapaalla.

 

Sain keväällä 2013 uuden kiinnostavan duunin, palkka nousi kohisten ja vastuu samassa suhteessa. Syksyyn mennessä jouduin toteamaan, että homma ei ihan ollut sitä, mitä oli luvattu. Ennen joulua itkin ensimmäistä kertaa kesken palaverin. Vuotta myöhemmin projekti päättyi kuin seinään.

 

Kuopuksen syntyessä aloitettu rakennusprojekti ei ottanut edetäkseen. Olimme keväällä 2012 muuttaneet keskeneräiseen taloon, mutta se ei vaan valmistunut, vaikka tungimme siihen lainattua ja perittyä rahaa minkä ehdimme.

 

Miehen äiti tuntui puuttuvan joka asiaan. Oli sitten kyse rahasta, lastenhoidosta, vaatteista tai vaikka maitopurkkien polttamisesta takassa, hänellä oli asiasta vahva mielipide eikä hän millään muotoa pelännyt kertoa sitä. Vetäydyin kuoreeni. Pelkäsin anopin kohtaamista ja hänen arvosteluaan. Puoliso taas joutui kestämään äitinsä kiukuttelua, kun tämä koki, ettei häntä otettu tarpeeksi paljon osaksi arkeamme.

 

Riitelimme puolison kanssa, koska en halunnut jatkuvasti vastaanottaa anopin tarjoamaa lastenhoitoapua. Se tuntui suoraan sanottuna tungettelevalta. Rajan ylittämiseltä. Halusin itse olla lapsieni kanssa sen vähän vapaa-ajan, mitä minulla oli. Ne kerrat, kun lastenhoitoa tarvittiin, tunsin syyllisyyttä. Tunsin olevani vaivaksi ja ennen kaikkea tunsin olevani huono äiti. Lapsilla oli kuulemma kaikki niin upeasti mummilassa eikä mitään ongelmia koskaan ollut.

 

Sitten kun kerran menin pyytämään kuopuksen kummia hoitajaksi muutaman tunnin ajaksi, anoppi sai niin kamalan raivokohtauksen, että hän haukkui poikansa pataluhaksi ja piti viikon verran mykkäkoulua. Sillä ei ollut mitään väliä, että anoppi olisi tuota lyhyttä hoitokeikkaa varten joutunut matkustamaan 100 kilometriä toiselle paikkakunnalle ja saman verran takaisin.

 

 

Kesän 2013 aikana olin koko ajan vähemmän yhteydessä anoppiin ja oloni helpotti. Vähänpä kuitenkin tiesin tulevasta.

 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *