Raha

Rahaongelmat pahenivat vuoden loppua kohti. Talo ei ollut edistynyt kuukausiin, vaikka mies oli saanut keväällä isoäidiltään kymmeniä tuhansia euroja lahjaksi.

 

Mihin kaikkeen se hupenikaan. Maansiirtotöihin ja terassiin toki, ne kyllä tuli tehtyä kesäksi vauhdilla. Mutta sitten oli esimerkiksi se Saksasta haettu auto, joka miehen mielestä oli varsinainen löytö, mutta tuli kaikkinensa maksamaan reilusti yli 20 000. Rahaa kului myös siihen yhteen tutun tuttuun rakennusmieheen, joka oli käynyt tekemässä hommia, minkä erinäisiltä putkiltaan jaksoi.

 

Tyyppi oli saanut juuri pojan, esikoisensa, joten elämän piti olla raiteillaan. Paitsi ettei ollut. Kun rakennusmies sai uudesta urakastaan maksun etukäteen, hän hävisi päiviksi. Sitten viimein työmaalle raahauduttuaan, sammui melkein heti vessaamme tuntikausiksi ensin yskimään ja sitten olemaan hiljaa. Hyvin hiljaa. Hakkasin ovea ja huusin, mutta toiselta puolelta ei kuulunut vastausta.

 

Olin jo soittamassa paikalle apua, kun työmies avasi lukon ja hoiperteli vessasta ulos. Valkoinen ovi oli kahvasta alaspäin täynnä tummia veripisaroita, aivan kuin joku pieni ihminen olisi löytänyt vesivärit. Itkin siivotessani.

 

Työmies katosi jälleen enkä tänä päivänäkään tiedä hänen kohtalostaan. Toinen työmies tuli tekemään aloitetun urakan loppuun. Uudesta maksusta tietenkin.

 

Syksyyn mennessä rahat loppuivat, kun tuontiauton verot yllättivät. Ne pystyttiin vielä maksamaan lahjaveroon varatusta summasta, sillä se verotus ei ollut vielä valmistunut. Lahjaverosta oli sitten aikanaan pakko tehdä maksusuunnitelma. Eihän mikään ole niin varmaa kuin verot ja kuolema.

 

Yritin puhua miehelleni rahahuolista, mutta hän vain sanoi järjestävänsä asian. Koskaan niin ei kuitenkaan käynyt. Tasapainoilin laskujen kanssa, heräilin öisin murehtimaan raha-asioita. Palkastani meni lainanlyhennykset eikä sen jälkeen paljoa enää jäänyt, joten miehen palkkapäivinä oli muiden laskujen vuoro. Budjettini meni vinksalleen joka kerta miehen siirtäessä ison osan palkasta omalle tililleen.

 

Vaikka meitä oli kaksi hyvätuloista aikuista, eivät rahat silti riittäneet mihinkään. Talo ja laina veivät leijonanosan ja autot, verot, vakuutukset, ruoka, hoitokustannukset loput. Elämä oli yhtä tasapainoilua ja pennin venyttämistä, eräpäivien siirtoa, unohtuneen laskun siirtymistä perintään ja lopulta käräjäoikeuden vihaista kirjettä. Hoidin kaiken. Hiljaa ja yksin, koska avunpyyntöni saivat vastauksesi syyllistämistä ja ihmettelyä.  

 

Tuntui, että teen kaiken väärin. Epäonnistuin kaikessa.