Testamentti

Vuosi 2014 meni kuin sumussa. Töissä projekti piiputti. Veteli viimeisiään. Projektiryhmämme yt-neuvottelujen myötä tehtäväni muuttuivat jouduin etsimään uuden roolin, varta vasten keksityn tehtävän kipparina. Tuntui, että selkäni takana naurettiin. Mitäs yritti jotain ihmeellisyyksiä. Siitäs sai.

 

Muuta en siitä vuodesta juuri muista. Onneksi otin kaikesta huolimatta kuvia. Niissä on kesä. Lapset nauttivat mökillä, rannalla, tulee syksy ja talvi vietetään joulua. Selfiessä näkyy väsynyt ihminen. Sellainen ihminen, jonka hymy ei ulotu silmiin saakka. Rahaa ei tuntunut olevan juuri mihinkään. Nukuin koko ajan huonommin. Huolehdin.

 

Samaan aikaan välit anoppiin paranivat hiljalleen. Haaleina, mutta kuitenkin välttävästi korrekteina. Hän ei edelleenkään ollut pyytänyt anteeksi minulta käytöstään, mutta annoin olla. Tyydyin, luovutin. Laiha sopu on parempi kuin lihava riita, eikös niin juuri sanota.

 

Anoppi oli huolehtinut vuosia eräästä vaikeasti sairaasta naisesta. Loppuvuodesta tämä nainen kuoli. Perheettömänä hän jätti kaiken appivanhemmileni. Niin ja miehelleni tämä nainen testamenttasi sievoisen summan rahaa. Rahaa, josta mieheni ei kertonut minulle

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *