Beach House ja kevään paras levy

Kun naapuripöydän kuulokkeista vuotaa Apulanta, on otettava kovat keinot käyttöön. Sitä uusi Beach House -albumi Bloom kun pehmeydestään huolimatta on.

 

 

Kevään eniten odottamani levy ei petä eikä yllätä. Äänipaletti on täyteläisempi ja ehkä aavistuksen tummasävyisempi kuin puhkirakastetulla Teen Dreamilla, mutta keskiössä on edelleen jumalaisen hyvä biisinkirjoitustaito. Bloom on sekä yksittäisinä raitoina että kokonaisuutena ennen kaikkea hillittömän kaunis.

 

 

Yhtäläisyysmerkeistä edellisen albumin kanssa voisi valittaa, samoin kuin albumin tasaisuudesta — mutta miksi pitäisi? Kun jokaisen kappaleen kohdalla on valmis pakahtumaan jo ensi-ihastuksesta, ei poikkiteloisia sanoja tee mieli juuri viljellä. Yksinkertaisista, tutuista ja toistuvista elementeistä rakentuvat raidat lumoavat yksi toisensa jälkeen.

 

 

On the Sea -fanivideon taustalla pyörii Clint Eastwoodin A Perfect World -mestariteos. Jos leffa ei ole vielä tuttu, kannattaa laittaa silmät hetkeksi kiinni.

 

 

Bloom on aalto, johon vain haluaa hukkua. Kevään paras levy.