The Pains of Being Pure at Korjaamo

Toinen kova keikkailta peräkanaa. Korjaamo ei ollut eilen ihan yhtä täynnä kuin sunnuntainen Kutonen, mutta hiki tuli silti — kiitos bändien.

 

 

Lämpännyt Black Twig vahvisti paalupaikkaansa parhaiden kotimaisten livebändien rankingissani. Moneen otteeseen vuoden sisään nähty, joka kerta iskee yhtä lujaa.

The Pains of Being Pure at Heart puolestaan esittäytyi minulle toista kertaa. Ensikohtaaminen livemuodossa viime vuoden Flow’ssa oli erittäin positiivinen, mutta eilisilta tuntui pyyhkivän vielä tuollakin lattiaa. Vähän puskista, kuten parhaat kokemukset yleensäkin.

Yhtyeen kahdesta levystä ensimmäinen on epätasaisempi, mutta oma suosikkini. Niinpä illan hikisin vaihe, debyytin Stay Alive + Come Saturday + Everything With You -potpuri oli allekirjoittaneelle silkkaa mannaa. Rajanveto Painssin, ehdan emoilun ja college rockin tuntui paikoin veteen piirtämiseltä, mutta lopputulema oli ylistysasteikolla kiitettävän puolella.

The Pains of Being Pure at Heartissa viehättää lopulta ehkä eniten se, että itselleni se on täydellinen soundtrack täysin valheelliseen, mutta onnistuneeseen montaasiin omasta nuoruudestani. Kesäpäivät, jolloin skeitattiin kyynärpäät auki, tyhjennettiin lähikaupan tupakkahyllyt, ajettiin polkupyörillä poliisia karkuun, laiturilta veteen. Soitettiin ensibändissä korvat rikki, vietiin naapurintyttöjen neitsyydet.

 

 

Keikan päättänyt This Love Is Fucking Right! -encore säilyi lempikappaleena. Parasta.