Filkkarifiilikset

Tampere Film Festival ’11 on koettu. Kivaa oli, vaikka en tarpeeksi moneen esitykseen ehtinytkään.

 

 

Lauantai starttasi ELOn uusilla oppilastöillä, joista kokonaisfiilis jäi vähän latteaksi. Monessa lyhärissä oli paljon ainesta, mutta kokonaisuus tuntui jäävän silti vähän ympäripyöreäksi. Näytöksen lemppareita olivat aikakauteen sijoittamisen hankaluudesta kärsinyt Marjo Viitalan Linturetki ja Jonas Kukkosen ihanan tragikoominen Regissören.

Heti perään kävin katsastamassa Kill a Commie for Christin, johon oli kerätty amerikkalaisia propagandalyhäreitä kylmän sodan ajalta. Ihan toivomalleni vastakkainasettelun tasolle ei ylletty, mutta hyviä hetkiä oli useampi. Näytöksen päättänyt About Fallout oli mainioine välianimaatioineen ehdoton kohokohta, eikä viikonlopun ydinuutisten ohella voinut ajankohtaisuuttakaan olla ajattelematta. About Fallout löytyy myös Archivesta, eli sinne vain katsomaan!

Lauantain huipennus oli kuitenkin brittiläisen Paul Bushin kokoelma. Kokeellisen animaation mestari inspiroi piksillaatioillaan ja pikkutarkalla työnjäljellään. While Darwin Sleeps mykistytti.

 

 

Sunnuntai alkoi EFAn Short Mattersilla, johon oli kerätty nuorten eurooppalaisten ohjauksia. Taso vaihteli hirvittävästi: avannut lähikuvaturrutus Venus vs. Me oli heikoimpia Filkkareilla näkemiäni, kun taas yksinkertainen saksalaiskomedia Ampelmann venytti suupieliä oikeaan suuntaan.

Italialainen Diarchia piti upeasti otteessaan joka hetki.

 

 

Musicalissimo! oli kokoelma löyhästi musikaaleiksi luokiteltavista lyhäreistä, joiden taso oli taas melkoista vuoristorataa. Avausleffa tuotti hassun elämyksen, Breve Historia Sobre Cómo Se Conocieron y Enamoraron un Hombre y una Mujeria eli lyhyttä tarinaa siitä kuinka mies ja nainen rakastuvat oli minulle hehkutettu laskujeni mukaan jo kuusi vuotta sitten. Silloin idea jäi mieleen, mutta nyt nähty toteutus ei lopulta vakuuttanutkaan ihan yhtä paljon. Kanadalainen D’une Rive a l’Autre oli kaunis tarina tahattoman korneihin biiseihin verhottuna — ja epämusikaalimaisen surullisella lopulla. Gilles Charmantin La Prévention de l’Usure oli hirmuisen hauska — ja lopulta se kaivattu, musikaalimaisin lopetus.

Varsinainen kilpailu jäi itseltäni siis tyystin katsomatta. Voittajia oli tarkoitus mennä katsomaan, mutta lehdistöliput olivat loppuneet kesken ja päätin piheillä vain kotosalla. Viikonlopusta jäi silti kokonaisuudessaan hyvä fiilis — ensi vuonna uudestaan!