Ooks kuullu: Vondelpark

Tänään hikoilin henkisesti ja fyysisesti töiden ääressä, löysin valtavan kauniin fontin ja täytin Y3-lomakkeen — ja hikoilin lisää.

Sitten löysin lontoolaisyhtyeen nimeltä Vondelpark ja ihastuin sen täydelliseen kesäiltasoundiin — helppoja, heliseviä melodioita, tunnistamattomaksi asti kaikuilevia kitaroita ja ysärin alkua muistuttavia rumpulooppeja. Lisäinformaatio yhtyeestä on kuitenkin pahasti kiven alla.

 

 

 

 

 

Vondelparkin myötä ilta on enää Jalkasaarta ja iltajäätelöä vaille valmis.

PS. Lauantainen keikkadebytointi meni kuin menikin hienosti. Jännitys kuului ainakin ekassa biisissä ja neljännessä vaihtoivat lyriikat paikkojaan, mutta muuten kaikki meni kuin elokuvissa. Keikan tekeminen on ollut yksi kolmesta isosta unelmastani ja sen eläminen jotain aika unohtumatonta. Mutta voi, kuinka nälkä syödessä kasvaakaan…