Vuoden paras video. Jai Paulin herkullinen uus-r’n’b-raita Jasmine on saanut arvoisensa audiovisuaalisen muodon Jason Chiun käsittelyssä. Okkultismia, nykimistä, pientä kuvotusta ja reippaahkosti häiritsevää eroottisuutta — eli video, jonka äärestä ei silmiään voi pois kääntää.     Kova on ääniraitakin. Mainion tunkkaiset soundit, jotka taitavat soida tulevana perjantaina Roskassa. Vinkvink.

Ei syksyä ilman uutta komediasuosikkia. Eevan suosittelema Happy Endings on vielä itseltäni testaamatta, mutta yksi uusi lemppari on itsellenikin löytynyt. Näppärä ja nokkela, sketsipohjainen Portlandia on vakuuttanut alkujaksoista lähtien. Parodia iskee aihepiiritasollakin: ”Typical targets include artisanal light bulbs, feminist bookstores and indie rock.”     Kolmoskausi starttaa Yhdysvalloissa alkuvuodesta, tuunatulla Netflixillä pääsee kiinni ekaan kuuden […]

Tuoreesta musiikista ei ole tietoakaan. Eilisen kappale oli Jonathan Richmanin I Was Dancing in the Lesbian Bar, ja erityisesti sen toimistolla nautittu liveversio.     Tänään päässä on soinut koko ajan St. Etiennen He’s on the Phone. Syyssoundtrack ja Noel Fieldingin äiti, ah.  

Sängyssä istuessa näkyy suoraan edessä olohuoneen ikkuna. Ikkunassa on vastapäisen talon seinä. Harmaata rappausta. The Smithsin kitaristiosapuoli Johnny Marr julkaisee ensimmäisen sooloalbuminsa ensi helmikuussa. The Messenger -levyn nimikappale ei ole välitön klassikko, mutta vähintäänkin kelvollinen raita.     Marrin ja the Smithsin historiaa miettiessä tuntuu älyttömältä, kuinka nuoria jäsenet olivat. Hand in Glove -singlellä soitti […]

Toinen kova keikkailta peräkanaa. Korjaamo ei ollut eilen ihan yhtä täynnä kuin sunnuntainen Kutonen, mutta hiki tuli silti — kiitos bändien.     Lämpännyt Black Twig vahvisti paalupaikkaansa parhaiden kotimaisten livebändien rankingissani. Moneen otteeseen vuoden sisään nähty, joka kerta iskee yhtä lujaa. The Pains of Being Pure at Heart puolestaan esittäytyi minulle toista kertaa. Ensikohtaaminen […]

Olen blogiaikanani kirjoittanut aika monta hurmioitunutta seuraavan päivän keikkakuvausta. Elämä on muuttunut, itku ja ilo sekoittunut, merkityksiä löytynyt. Eilen olin kovasti odottamallani keikalla, jossa näin ei käynyt. Ja hei — se on ihan okei. Kuudes Linja osoittautui loppuunmyytynä Tavastiaa tuskaisemmaksi paikaksi. Hiki valui ja ilma loppui, menomatkan puhureita tuli taajaan ikävä. Big Wave Riders oli […]

Manchesterin lemppariaktien tuoreempaa kastia edustava Delphic julkaisee tammikuun lopussa uuden levyn. Kolmen vuoden takainen esikoinen oli nautittava lätty, josta löytyi rutosti koukkuja ja kiinnostavia juttuja. Sittemmin levy on päätynyt ahkeraan kulutukseen lenkkeilysoundtrackina — tempo ja nostatusten määrä kun sopii mitä parhaiten Kaivopuiston hyisiin iltoihin.     Tuleva Collections-levy ei ole trailerinsa perusteella ihan samasta puusta […]

Kävin tänään ensimmäistä (!) kertaa ikinä Nosturissa, tosin päiväsaikaan. Nenäpäivän kirppari oli vähän liian tyttövetoinen, mutta alakerran levypuolelta löytyi pikkurahalla muutama vinska kotiin vietäväksi.     Seuraavaksi Taikin naamiaisiin naamiaisasutta. Taas.

Tämän yrittäjän työrytmin vuoristoratadynamiikka on iskenyt hetkelliseen mutapohjaan. Viime kuun lopun ja vielä tämän viikon alun tein töitä koko ajan — tai siltä se ainakin tuntui. Viime päivät olen maannut sohvalla, kuluttaen Office-uusintoja enemmän kuin laki sallii. Puoli viiden aikaan voisi ryhtyä elämään. Lenkille? Alkoon? Lenkille Alkoon? Tarvitaan vain lähtöbiisi. Ruotsin indietytöissä on mistä valita, […]

Hän on täällä taas. Lokakuu meni suurimmaksi osaksi kirjoitustaukoillessa, sitä varsinaisesti suunnittelematta. Viikot vierivät ilman sen suurempia metaforia tai elämänmuutoksia. Tauolla ehdin hoitamaan kunniakkaasti yhden seminaarin esteettisen puolen, taittamaan kirjan, edistämään hiukkasen omaa levyä, rakastumaan aallonharjalla Netflixiin, keksimään vihdoin käyttötarkoituksen Pinterestille, suunnittelemaan oliiviöljyetikettejä, juhlistamaan taas yhteistä vuotta… Ja aika paljon kaikkea muuta. Bloggaaminen on minusta […]